Hiukan teologiaa 7: Raamatun inspiraatio ja auktoriteetti

Nyt pitkästä aikaa sain aikaiseksi jatkaa Wycliffen hakulomakkeen täyttöä, ja jaan tänne yhden osuuden, joka on Raamatun inspiraatio ja auktoriteetti. 

Uskon, että Kirjoitukset ovat Jumalan Sanaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan ääni on kuultavissa Raamatusta. Jumala puhuu myös Henkensä kautta (myös nykyaikana), mutta profetiat, näyt ja ilmestykset tulee aina arvioida Jumalan Sanan pohjalta. Jumalan Henki ei koskaan puhu Raamatun sanaa vastaan. Raamattu on näin ollen ylin auktoriteetti ja perusta.

Akateeminen raamatuntutkimus on nostanut monia kysymyksiä liittyen Raamatun kirjojen autenttisuuteen, historiallisuuteen ja luotettavuuteen, ja näillä kysymyksillä on oma paikkansa tieteellisessä tutkimuksessa. Esimerkiksi, koska löytyneissä Uuden testamentin käsikirjoituksissa on eroavaisuuksia, jotkut tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että Raamattu ei ole luotettava. Nämä eroavaisuudet ovat kuitenkin hämmästyttävän pieniä, olosuhteet huomioiden, eikä mikään keskeinen kristillinen oppi ole “vaarassa” tekstien eroavaisuuden vuoksi. Vaikka tieteen totuus ja uskon totuus ovatkin mielestäni kaksi eri asiaa, tieteellisen tutkimuksen tulokset tulee kuitenkin ottaa huomioon Raamattua tulkitessa. Näin voidaan päästä lähemmäs sitä, mitä teksti on mahdollisesti alunperin tarkoittanut. Uskon kuitenkin niin, että monet kysymykset, jotka akateemisessa keskustelussa ovat polttavia, eivät ole relevantteja yksilöuskovan elämässä. Esimerkiksi kysymys siitä, kuka kirjoitti jonkun tietyn Raamatun kirjan, ei välttäämttä vaikuta yksilön uskonelämään.

Uskon myös, että Pyhä Henki oli ohjaamassa sitä prosessia, kun Raamatun kirjakokoelmaa luotiin, ja tästä johtuen uskon, että juuri oikeat kirjat ovat saaneet paikkansa kaanonissa. Se, että kaikesta, mitä Raamattu puhuu, ei löydy todisteita Raamatun ulkopuolisista lähteistä, ei tarkoita, että Raamattu olisi epäluotettava.

Koska Raamattu on luotettavaa Jumalan Sanaa, sitä kannattaa ja pitää kääntää niille kielille, joilla sitä ei vielä ole, jotta nekin kansat, joilla vielä ei ole omakielistä Raamattua, voisivat kuulla Jumalan puheen, omalla kielellään. Kääntämisen tulisi perustua eksegeesiin eikä eisegeesiin. Tarkoitan tällä sitä, että kääntäjän (tai Raamatun tutkijan tai lukijan) tulisi aina antaa tekstin puhua, eikä niin, että lukijalla on valmiiksi tulkinta mielessään, jonka hän laittaa tekstin sanomaan. Joskus on haastavaa lukea tekstiä avoimin silmin, sillä monesti meillä Raamatun tulkitsijoina on jo etukäteen vahvoja käsityksiä siitä, mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Meidän on joskus vaikea tunnistaa näitä ennakkokäsityksiä, sillä (varsinkin, jos on pienestä asti kuullut ja lukenut Sanaa) ne saattavat olla tosi syvällä sisimmässä. Jumala lähetti meille kuitenkin Pyhän Hengen avuksi, jotta Hän voisi auttaa meitä ymmärtämään Hänen Sanaansa.