Katselin jälleen joka joulu esitettävän elokuvan "Ihmeellinen on elämä". Se on sellainen hyvän mielen elokuva. :)
Tarinan opetus on se, että jokaisella on oma paikkansa ja vaikutusalansa tässä elämässä. Vaikutamme joko tahtoen tai tahtomattamme myös läheistemme elämässä. Meidän valintamme tai joskus jopa pelkkä olemassaolomme voi vaikuttaa jopa ratkaisevasti myös toisten ihmisten elämään.
Joskus sitä tulee jossiteltua, mitä jos olisinkin siinä kohtaa tehnyt toisenlaisen valinnan, tai mitä jos olisin sanonut ääneen, mitä ajattelen, tai mitä jos olisin asennoitunut positiivisesti, tai... Mahdollisuuksia on monia. Jokainen on varmaan jossitellut välillä. Ihmiselämään mahtuu nimittäin lukematon määrä valintoja, jotka vaikuttavat paitsi omaan elämään, myös toisten elämään. (Tietenkin valinnat vaihtelevat: jotkut ovat suuria ja koko elämään vaikuttavia, ja toiset valinnat ovat pieniä, joiden merkitys on vähäisempi.) Joskus taas ei itse pääse valitsemaan, vaan valinnan tekevät muut ihmiset tai olosuhteet. Erilaiset tekijät vaikuttavat siihen millaiset mahdollisuudet meillä on tehdä valintoja: on sairautta, tai taloudellisia ongelmia tai työasioita, jne.,jotka rajoittavat mahdollisuuksiamme valita ja tehdä päätöksiä.
Kuitenkin, kaiken keskellä, vaikutamme toisten ihmisten elämään, samalla tavoin kuin läheisemme vaikuttavat meidän elämäämme. Sanoillamme, teoillamme ja asenteillamme on vaikutusta, halusimme sitä tai emme. Suoraan sanottuna, ajatus vaikutusvallasta (tai vallasta) on välillä jopa pelottava: eihän sanani, tekoni tai asenteeni ole aina sellaisia, joista kannattaisi ottaa mallia, tai vaikutukseni toisiin ei aina ole sitä, mitä haluaisin. Se vie nöyrälle paikalle: haluan peilata omia asenteitani, ajatuksiani ja tekojani Jumalan edessä, ja käyttää Hänen tahtonsa mukaisesti sitä vaikutusvaltaa, mikä minulle on missäkin tilanteessa annettu niin, että voisin olla omalla paikallani rohkaisemassa, tukemassa ja auttamassa niitä, joiden kanssa toimin, enkä niinkään painamassa alas.
Olisi mahtava huomata, kuten tuossa elokuvassa George Bailey saa nähdä, kuinka hänellä on ollut positiivinen vaikutus ympäristöönsä, kuinka ilman hänen vaikutustaan koko yhteisö olisi täysin toisenlainen. Vaikka oma vaikutukseni ei olisikaan yhtä mahtava, onhan sentään kyseessä tosielämä, eikä elokuva, niin olisi huikean hienoa, jos se vaikutus olisi positiivinen, niin, että Jumalan elämä saisi näkyä.
Näillä ajatuksilla kohti tulevaa vuotta, rukoillen, että se Jumalan elämä meissä saisi kantaa hyvää hedelmää.