Jumala Isänä

Pidin pari vuotta sitten tämän saarnan Nokialla perhekirkossa, ja olen sitä saarnannut tässä itselleni, joten ajattelin jakaa sen myös tänne. :)

****

Eräänä päivänä poika kysyy isältään: "Isä, juoksetko maratonin kanssani?" Isä vastaa: "Kyllä", ja he juoksevat ensimmäisen maratoninsa yhdessä. Toisena päivänä poika kysyy isältään jälleen: "Isä, juoksetko toisen maratonin kanssani?" Ja isä vastaa: "Kyllä poikani." Eräänä päivänä poika kysyy isältään: "Isä, haluatko tehdä ironmanin kanssani?" (4 km uintia, 180 km pyöräilyä, 42 km juoksua). Isä vastaa jälleen: "Kyllä". Videolla näemme jeidän tarinansa.

(Varoitus: joku voi ehkä tarvita nenäliinoja...)

Videolla nähdään mahtava kuva isän rakkaudesta poikaansa kohtaan ja yhteydestä heidän välillään. Hengellisesti siinä voidaan nähdä myös kuva Taivaan Isän rakkaudesta meitä kohtaan. Tässä tekstissä / saarnassa on kaksi näkökulmaa, pojan ja isän.

1. Pojan näkökulma

Nähtyäni videon, heräsin pohtimaan, että jos Jumala ottaisi armonsa ja siunauksensa pois elämäni yltä, olisin kuin tuo poika: kykenemätön liikkumaan, ja täysin riippuvainen toisten avusta. Olen siis täysin riippuvainen Jumalasta ja hänen avustaan omassa elämässäni.

Kalevi Lehtinen kertoi joskus omasta elämästään, kuinka hänellä oli uskon elämässään kriisi. Hänen ystävänsä antoivat hyviä neuvoja, esim. rukoilla tai lukea Raamattua tai kasvaa uskossa. Kalevi yritti kaikkea tätä. Sitten hän pysähtyi erään psalmin jakeen kohdalle: 

Ps. 103:14:

 Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua

Lehtinen pohti, millaista tomu on, ja totesi, että se on täysin hyödytöntä. Mutta hänen oivalluksensa oli, että Jumalakin tietää sen. Näin ollen Hänellä ei ole mitän vaatimuksia tomua kohtaan, johon hän ei olisi antanut voimaansa. 

En tiedä, onko tämä sitaatti Lutherilta, mutta se kuulostaa hänen ajatukseltaan:

Jumala ei rakasta meitä siksi, että olemme arvokkaita, vaan me olemme arvokkaita siksi, että Jumala rakastaa meitä. 

Kukaan ei maksaisi senttiäkään ämpärillisestä tomua, mutta kuinka paljon meistä on maksettu?

1. Piet. 1:17-19: 

Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. 

Tavara on aina siitä maksetun hinnan arvoinen, näin ollen siitä ämpärillisestä tomua on tullutkin äärettömän arvokasta!!

Joskus on hyvä lukea uudelleen ja uudellen niitä tuttuja raamatunkohtia, voi löytää uusia helmiä. :) 

Luin joskus uudellen tuttuja jaketa Efesolaiskirjeestä, ja pohdin armoa: 

Ef. 2:8-10: 

Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksess hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. 

  Jäin pohtimaan, mitä tämän kohdan mukaan ihminen tekee, ja mitä Jumala. Päädyin siihen, että ihmisen osa on vaeltaa. Kaikki muu on Jumalan työtä. 

Mitä sitten on vaeltaminen? Se ei ole 100 m pikajuoksu vaan kestävyysmatka. Siihen tarvitaan voimaa, joka meille on itse asiassa annettu, Pyhä Henki. Sitten, jos omaa yhtä huonon suuntavaiston kuin minä, tarvitsee kartan ja kartanlukijan. Kartta on tietenkin Jumalan Sana, ja kartanlukijaksi meille on annettu Pyhä Henki. 

Joh. 14:16, 26

Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. ... Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Vaeltamiseen kuuluu myös kuuliaisuus, eli tahto pysyä reitillä. Siihenkin meille on luvattu apu, sillä Filippiläiskirjeen mukaan Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen niin, että hänen hyvä tahtonsa saisi tapahtua.

2. Isän näkökulma

Videolla isän olisi helpompi käydä kisa läpi yksin. Samoin, ajattelen joskus, Jumalan olisi helpompi toimia maailmassa ilman meitä. Hän on kuitenkin olemukseltaan isä, siksi hän haluaa meidät mukaan. Hän haluaa toimia meidän kanssamme. (Vaikka todellisuudessa Jumala onkin se, joka saa kaiken aikaan.) 

Kerran "täti-hommissa" leivoimme siskontytön kanssa piirakkaa, keräsimme ensin marjat jne. Yhdessä kohtaa sanoin tytölle, että tämä juttu on vähän vaikeampi, että josko minä tekisin sen yksin. Tyttö vastasi, että "tulee nopeammin, kun tehdään yhdessä". En viitsinyt sanoa, että itse asiassa piirakka olisi ollut uunissa jo hetken aikaa, jos olisin tehnyt sen yksin. Mutta koska tarkoituksena ei ollut olla tosi tehokas, ja saada piirakka äkkiä valmiiksi, vaan tarkoitus oli touhuta ja viettää aikaa yhdessä, sillä tehokkuudella ei ollut niin väliä. Minua on siunannut, kuinka jakeessa Mark. 3:14 kerrotaan, kuinka Jeesus kutsui opetuslapsensa olemaan kanssaan, ei tekemään, vaan olemaan. Juuri se oleminen on kaiken lähtökohta, josta sitten nousee se tekeminenkin.

Paavali kirjoittaa 1. Kor. 3:9:ssa, että hän on Jumalan työtoveri. Uskon, etten tee Jumalan Sanalle väkivaltaa, jos sanon, että tämä ei koske vain pastoreita ja evankelistoja, vaan saamme kaikki olla Jumalan työtovereita, missä sitten olemmekaan.

Hiljaisiin hetkiin - kirjassa on teksti, jonka olen muistaakseni jakanut täällä blogissa aiemminkin, mutta jaan sen nyt tähän uudestaan. Tekstissä käy ilmi, että Jumala on isä, ei kriitikko tai vaatija. Hänellä on eri standardit, kun hän katselee lapsiaan.

"Mestari tuomitsee tuloksen mukaan, mutta meidän Isämme tuomitsee yrityksen mukaan. Epäonnistumienn ei aina merkitse väärin tekemistä. Hän tietää kaiken hinnan ja hän punnitsee silloin, kun muut mittaavat. Teidän Isänne! Ajattele, miten suuressa arvossa hän pitää lastensa  vaatimattomia yrityksiä, vaikka ne olisivat toisten silmissä kömpelöitä ja mitättömiä. Kaikki johtuu siitä siunatusta totuudesta, että hän on Isä. Älä pelkää omistaa sitä itsellesi." 

- Mark Guy Pearse

Monesti, vaikka sitä kuinka tietää, ja on kuullut opetusta, että Jumala on armollinen Isä, tällainen kuin minä suhtautuu silti Jumalaan arasti ja pelolla, miettien, miten paljon paremmin sitä olisikaan voinut toimia. Varsinkin, kun jollekin toiselle on todella helppoa tehdä jotain, esim. evankelioida, kun taas itse kamppailen asian kanssa. Jumala, koska hän on Isä, tuntee meistä jokaisen, ja tietää, mitä lahoja hän on kenellekin antanut. Hän riemuitsee siitä, kun palvelemme häntä, eikä hän vertaa sitä mitä minä teen, johonkin toiseen. 

Sef. 3:17: 

Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. 

Yhteenvetona kaikesta tästä voisi siis sanoa, että: 

Olemme riippuvaisia Jumalasta. Se mitä ihminen tekee tai sanoo omassa voimassaan, ei ole merkityksellistä, mutta se, mitä Jumala tekee meidän kauttamme, sillä on iankaikkisuusmerkitystä! 

Saamme olle yhteistyössä Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, joka on meidän Isä! Jeesus kutsui opetuslapsensa olemaan kanssaan. Tärkeintä onkin viettää aikaa Jumalan lähellä. Se yhdessäolo ei voi olla näkymättä myös sanoina ja tekoina!