Jeesus käyttää
sanaa 'seurakunta' sekä universaalista että paikallisesta uskovien
yhteisöstä. Hän sanoo Pietarille, että “Tälle kalliolle minä
rakennan seurakuntani.” (Matt. 16:18) Seurakunta on siis
universaali Jeesuksen ruumis. Tähän universaaliin seurakuntaan
kuuluvat kaikki Jeesukseen uskovat ympäri maailmaa, myös ne, jotka
ovat jo kuolleet. Jeesus puhuu myös paikallisseurakunnasta:
Ilmestyskirjassa Hän lähettää kirjeet seitsemälle seurakunnalle.
Uuden tesamentin aikaan ilmeisesti samalla paikkakunnalla asuvat
uskovat kuuluivat samaan ryhmään. (Seurakuntia kutsuttiin kaupungin
nimellä, esim. Korintin seurakunta.) Paavali ja muut UT:n
kirjoittavat kuvaavat seurakuntaelämää ja seurakunnan tehtäviä. Universaali seurakunta ei
voi toteuttaa näitä tehtäviä ja siksi tarvitaan paikallinen
uskovien yhteisö.
Miksi sitten
seurakunta on olemassa? Seurakunnan olemassaolon tarkoitus on
julistaa ilosanomaa Jeesuksesta kaikille luoduille, tapahui se sitten
millä tavalla hyvänsä, sanoilla tai ilman sanoja. Kaiken
toiminnan tarkoitus on tukea tätä päämäärää: varustaa uskovia ja tukea heidän kasvuaan.
Seurakunta on
myös uskovien tukiverkosto, perhe, jossa saa tukea kasvussaan
uskovana. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: “Hoivatkaa toinen
toistanne, niin kuin Kristukskin on teidän hoivaansa ottanut.”
Room. 15:7 (-38). (-92 käännös käyttää sanaa hyväksyä,
vanhempi, 1700 -luvun käännös taas sanaa korjata.) Itselleni
seurakunta on tosi tärkeä: seurakunnan keskellä saa tukea ja saa
myös olla tukemassa toisia. Seurakunnan keskellä saa myös palvella
toisia. Palvellessa saa myös itse kasvaa (pienetä: huomata olevansa pieni ja heikko) uskossaan ja näin Jumalasta tulee suurempi.
Ja lopuksi Pekka Simojoen huippu biiesi Särkyneiden majatalo, joka kuvaa mielestäni hyin seurakuntaa yhteisönä, joka pitää huolta jäsenistään.