Hengellinen (väki)valta

Osallistuin lauantaina seminaariin, jossa aiheena oli hengellinen väkivalta. Seminaari oli mielenkiintoinen, ja aihe on erittäin tärkeä. On nimittäin monia, jotka ovat tulleet haavoitetuksi seurakunnassa tai muussa hengellisessä yhteisössä, paikassa, jonka tulisi enemmänkin hoitaa kuin haavoittaa. Luennoitsija sanoikin karusti, että seurakunta on ainoa armeja, joka ampuu omat haavoittuneensa. Ihmiset, jotka ovat jollain tavalla haavoittuneita, ovat joutuneet kokemaan, että heitä taakoitetaan lisää seurakunnan tai seurakuntalaisten taholta. 

Nämä ajatukset pyörivät mielessäni eilen illalla, joten ajattelin kirjoittaa niitä tänne blogiin. :) (Seminaarissa käsiteltiin myös monia muita teemaan liittyviä asioita, mutta tässä siis seminaarin herättämiä ajatuksia.)

Valta ja vallankäyttö on haastava aihe hengellisessä yhteisössä, miksei toki muutenkin. Nöyryys on tärkeä kristillinen hyve, ja välillä se näyttäytyy enemmänkin nöyristelynä, mikä ilmenee lauseina "eihän minulla ole valtaa", "en halua valtaa" jne. (Vaikka voi olla, että tämä ei ole lainkaan totta, ja henkilö on hyvinkin vallanhaluinen.)

Valta ja vallankäyttö on kuitenkin luonnollinen osa ihmisyhteisöä. On kyseessä sitten työporukka, seurakunta, perhe tai ystäväporukka, sosiaalisessa kanssakäymisessä on aina joku, joka käyttää valtaa. Se voi olla muodollista, kuten esimiehellä on alaisiinsa, tai epämuodollista, jolloin ryhmässä ei ole virallisesti nimettyä johtajaa, mutta joku kuitenkin ottaa johtajan paikan.

Koska seurakunta koostuu ihmisistä, valtaa käytetään myös siellä. Ja kun valtaa käytetään, sitä käytetään joskus myös väärin, tahallisesti tai tahattomasti. Tahallinen vallan väärinkäyttö on manipulointia, ja seurakunnassa siihen usein liittyy Jumalan nimissä puhuminen, eli ihminen tuo omat mielipiteensä esiin väittäen niitä Jumalan tahdoksi. Tämä voi tapahtua julkisesti saarnojen tai profetioiden ja ilmestysten kautta, mutta sitä voi tapahtua myös yksityisissä keskusteluissa, tai pienemmässä piirissä. Tämä on vaarallista, sillä ensinnäkin kuulijat saavat väärän kuvan Jumalasta, ja toiseksi, henkilöä, joka sanoo puhuvansa Jumalan nimissä on vaikea arvostella tai hänen kanssaan ei voi olla eri mieltä, sillä silloinhan olisi eri mieltä itse Jumalan kanssa. Voikin sanoa, että jos hengellisessä yhteisössä ei saa arvostella, ajatella kriittisesti tai olla eri mieltä, silloin on kyseessä hengellinen väkivalta.

Jokaisella, joka on jossain tilanteessa johtajan asemassa, on vaikutusvaltaa. Onkin tärkeää tiedostaa, millainen vaikutus meillä on ympäristöömme. Muistan, kun joskus solujohtajakoulutuksessa puhuttiin aiheesta. Minun mielestäni se kuulosti kamalalta, että minulla solujohtajana on vaikutusvaltaa. :) Mutta totta kai, jokainen meistä vaikuttaa omaan ympäristöönsä, varsinkin, jos ihminen on nimetty johtajaksi. Se, miksi vaikutusvalta kuulosti minusta pahalta, oli se, että enhän minä ole varma, onko se, mitä sanon tai teen, tai millainen olen, oikein. Miten minä voisin olla esimerkkinä? Onkin hyvä olla tietoinen, että on olemassa ns. mustia pisteitä, alueita, joita en itse havaitse, mutta jotka vaikuttavat taustalla kaikkeen mahdolliseen. Esim. jos jollakin on vääristynyt kuva Jumalasta, se vaikuttaa siihen, miten hän lukee ja tulkitsee Raamattua. Jos ei lainkaan tiedosta, että mustia pisteitä on olemassa, voi tämä ihminen välittää vääristymän eteenpäin niille, jotka hänen elämäänsä seuraavat.

Tämä psalmin jae kolahti joskus, ja se liittyy tähän aiheeseen siten, että haluan itse olla tietoinen siitä, että minullakin on niitä mustia pisteitä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka näen asiat. Haluaisin, että ihmiset, jotka seuraavat elämääni, voisivat nähdä edes jotain siitä, millainen Jumala oikeasti on, ja että ne vääristymät, joita omassa mielessäni on, eivät estäisi sitä, etten voisi opastaa ihmisiä oikean Jumalan luokse.

Ps. 69:6, kuva on otettu Gloucesterissa Englannissa 2014