Nämä ajatukset lähtivät lentoon Roomalaiskirjeen pohjalta. Elämme individualististessa (yksilökeskeisessä) yhteiskunnassa, jossa olemme hyvin tietoisia siitä, että meillä on monenlaisia oikeuksia. (Mikä on totta, täällä Suomessa meillä on vapauksia ja oikeuksia yllin kyllin.)
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä (luku 14) tilanteesta, jossa uskovien tulisi rajoittaa omia oikeuksiaan. Tämä liittyy tilanteeseen, jossa osa seurakuntalaisista koki, että heidän tulee noudattaa Mooseksen lain säädöksiä, syödä kasviksia eikä lihaa, toiset taas kokivat, että he ovat vapaita laista ja voivat syödä ihan mitä haluavat. Paavali kirjoittaa kuitenkin Room. 14:7-8:
Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kuole itsään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
Jakeessa 13 Paavali jatkaa:
Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.
Paavali ohjeistaakin Rooman seurakuntaa toimimaan toinen toisensa parhaaksi, ei omista oikeuksista tai mieltymyksistä tiukasti kiinni pitäen, vaikka siihen seurakuntalaisilla olisi täysi oikeus. Samankaltaisia ohjeita annetaan myös Korintin seurakunnalle, tilanteessa, jossa kysymyksenä oli epäjumalille uhrattu liha, luvuissa 1. Kor. 8 ja 10.
Osa Korintin seurakuntalaisista ei halunnut syödä lihaa, koska se oli uhrattu epäjumalille, osa taas ei nähnyt tätä ongelmallisena. Luvussa 8 Paavali kirjoittaa, kuinka ei ole olemassa epäjumalia, sillä on vain yksi Jumala ja siksi meillä on vapaus syödä, "mitä lihakaupasta löytyy". Jakeessa 1. Kor. 8:9 hän kuitenkin kirjoittaa:
Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.
Luvun lopussa Paavali kirjoittaakin, että hän ei itse halua olla loukkaukseksi kenellekään ja siksi hän on päättänyt olla syömättä lainkaan lihaa. Luvussa 10 Paavali jatkaa samasta teemasta, jaksossa (jakeet 23-33), joka on otsikoitu "Oma vapaus ja toisen paras". Jakeissa 23-24 hän kirjoittaa:
"Kaikki on luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on luvallista" -- mutta kaikki ei ole rakentavaa. Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.
Tämän yksilökeskeisen kulttuurin keskellä tämä periaate toisen huomioon ottamisesta tuntuu välillä jäävän omien oikeuksen peräämisen jalkoihin.
Toinen Roomalaiskirjeestä noussut ajatus, joka liittyy osittain tähän teemaan, löytyy luvusta Room. 13, jossa Paavali kirjoittaa esivallan kunnioittamisesta, tässä jakeet Room. 13:1-5:
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
On tilanteita, joissa kansalaistottelemattomuus on aiheellista, esimerkkinä Apt. 4, jossa Pietari ja Johannes kieltäytyivät tottelemasta esivaltaa ja julistivat evankeliumia rohkeasti. Näin tapahtuu edelleen monissa maissa, joissa viranomaiset haluavat estää evankeliumin julistamisen. Pitää kuitenkin huomata, että kun Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen, kristityt joutuivat kokemaan vainoa ja painostusta viranomaisten ja esivallan taholta ja silti Paavali kirjoitti edellä mainitut jakeet.
Alamaisuuteen sisältyy se, että luovutaan joistain oikeuksista, yhteiseksi hyväksi, ja kristityllä motiivina toimii rakkaus lähimmäistä kohtaan. Paavali kirjoittaa vielä jakeissa Room. 13:8-10:
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
Rakkauden kaksoiskäsky on suurin käsky laissa, käsky, jonka Jeesus antoi, kun hän oli viimeisellä aterialla opetuslasten kanssa, Joh. 13:34-35:
"Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."
Kysymys kuuluukin, miten tämä Jeesuksen käskyn toteuttaminen näkyy omissa asenteissani ja käytöksessäni? Onko oikeuksia, joista minun pitää luopua, jotta voisin osoittaa rakkautta veljeäni tai sisartani kohtaan? Haluanko valita rakastaa lähimmäistäni vai haluanko valita pitää tiukasti kiinni omista oikeuksistani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti