Olen välillä pohtinut tuttua kylväjävertausta. Tänään Nokialla saarna liittyi aiheeseen, ikään kuin vahvistuksena omille ajatuksilleni, ja siksipä ajattelin kirjoittaa pohdintani ylös tänne blogiin.
Vertaus on varmasti kaikkille tuttu, Matt. 13:3-9, ja sen selitys on jakeissa 13:18-23. Kylväjä kylvi siemeniä tielle, kalliolle, ohdakkeiden sekaan sekä hyvään maahan. Ainoastaan hyvään maahan kylvetyt siemenet tuottivat sadon. Tielle kylvetyt söivät linnut, kalliolle kylvetyt eivät kasvattaneet tarpeeksi juurta, ja siksi ne kuolivat, ja ohdakkeiseen maahan kylvetyt siemenet tukahtuivat. Hyvässä maassa siemen sai kasvaa ja kantaa hedelmää moninkertaisesti.
Ohdakkeiden sekaan joutunut siemen ei vertauksen mukaan kuollut, mutta se jää hedelmättömäksi. Viljan siemenen tarkoitus on tietysti kantaa hedelmää ja tuottaa ravintoa, joten jos tämä tarkoitus ei tapahdu, kasvusta sinänsä ei ole juuri hyötyä.
Pohdinkin sitä, ihan näin käytönnön tasolla, että uskova voi olla erilaisten huolten täyttämä, katse tämän maailman asioissa, ja silloin hänen elämänsä ei tuota hedelmää ikuisiin aittoihin. Hedelmän puuttuminen ei tietenkään vaikuta pelastukseen, mutta meidät on kutsuttu kantamaan hedelmää, kuten Johannes kirjoittaa Joh. 15:8: "Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani."
Huolehtiminen ja tämän maailman asioihin keskittyminen on todella helppoa. Siihen ei tarvitse juuri panostaa, vaan se tapahtuu aika automaattomisesti. Huolenaiheet varmasti vaihtelevat ihmisestä toiseen. Jokaisella on omat heikot kohtansa. Jumalan tahto on, että jokainen voisi palvella Häntä, Hänen voimassaan. Silloin Jumalan elämä voi tuottaa hedelmää.
Omassa elämssäni ainakin katse kääntyy helposti omiin epäonnistumisiin ja heikkouksiin, tai sitten ympäröivät maailman odotuksiin. Pitäisi aina muistaa, kuinka palveleminen, oli se sitten mitä tahansa, tapahtuu Jumalan voimassa, ja Hänen viisautensa turvin. Toisaalta helposti tulee vertailtua omaa panostaan toisten panokseen, vaikka jokaisella on oma Jumalan tarkoittama kutsumus, eikä vertaaminen toisiin kannata. Tämän kuvan löysin joskus Facebookissa, ja minusta ajatus on loistava. Suomeksi se on suunnilleen niin, että "Elämä on vaikein koe. Monet epäonnistuvat, koska yrittävät kopioida toisilta, ymmärtämättä, että jokaisella on erilainen kysymyspaperi."
Jumalan tahto on, että voimme kantaa hedelmää, jonka Hän itse on kasvattanut. On monia asioita, jotka voivat sen kasvun tukahduttaa, mutta Jumala on halukas ja voimallinen auttamaan meitä. Eräässä päiväkokouksessa koin, että Jumala halusi sanoa näin:
"Minä olen kutsunut sinut kantamaan hedelmää. Älä tukahduta sitä, mitä minä olen sinuun laittanut itämään. Minä raivaan maan kaikista ohdakkeista, ja siunaan sen siemenen, joka saa kasvaa ja kantaa ikuista hedelmää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti