Ihmettelen - Lunastus

Joskus vuosia sitten olin Pekka Laukkarisen keikalla, jossa hän kertoi laulun 'Ihmettelen' taustan. Hän oli ostanut auton, joka oli hajonnut heti kättelyssä. Tämä oli aiheuttanut pohdinnan, miksi ihmeessä hän osti auton, joka menee heti rikki. 

Mutta Jumalahan on tehnyt juuri niin: Hän osti kalliilla hinnalla omakseen ihmisen, joka on keskeneräinen, erehtyväinen, rikkinäinen. Tästä oivalluksesta syntyi siis tuo mainittu laulu, jonka kerrossa lauletaan: 

"Kuinka rakkautesi arvoinen voi olla keskeneräinen, miksi kalliilla ostit särkyneen, sitä ihmettelen." 

(Koko laulun sanat jäljempänä tässä tekstissä. :) ) 

Pekka ei autoa ostaessaan tiennyt, että auto tulee hajoamaan, Jumala sen sijaan tiesi, mitä teki, kun ihmisen lunasti. 

Jumala maksoi meistä kalliin hinnan, kuten Pietari kirjeessään kuvaa: 

...tietäen, että ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan. 

1. Piet. 1:17-19

Paavali kuvaa myös tätä lunastusta Roomalaiskirjeessä, Room. 5:6-8: 

Laulun toisessa säkeistössä Pekka kirjoittaa viitaten Jeesuksen Tuhlaajapoika -vertaukseen: 

"Palvelijan paikkaa edessäs hain, että jollain kaiken korvaisin. Minut juhlapöytään kutsuttiin, sinä palvelijan viitta harteillasi"

Jumala ei siis lunastanut ihmistä voiton toivossa, vaan rakkaudesta meihin. Jumala ei lunastanut ihmistä, jotta tämä voisi maksaa lunastuksen hinnan takaisin esim. palvelemalla seurakunnassa. Eli Jumalan rakkaus on pyyteetöntä, täydellistä rakkautta. 

Luther (?) tai joku muu, on ilmaissut asian näin: 

"Jumala ei rakasta meitä siksi, että olemme arvokkaita, vaan me olemme arvokkaita siksi, että Jumala rakastaa meitä."

Ja lopuksi ne koko laulun sanat: 

Sanat: Pekka Laukkarinen

Sävel: Matti Laitinen

Tänään eteesi Jumala tieni vei.

Särkyneenä haurain askelin. 

Jälleen häpeän sitä mitä sisältä oon.

Mutta pyydän päästä valoon. 

Sinä katseesi käänsit minuun päin.

Näit kaiken ja silti viereen jäit.

Otit sydämeni heikon ja särjetyn. 

Annoit takaisin puhtaan ja pyyhityn. 

Kuinka rakkautesi arvoinen voi olla keskeneräinen?

Miksi kalliilla ostit särkyneen, sitä ihmettelen. 

Minä ihmettelen. 

Palvelijan paikkaa edestäs hain, 

Että jollain kaiken korvaisin. 

Minut juhlapöytään kutsuttiin

Sinä palvelijan viitta harteillasi. 

En ymmärrä miksi teit sen, 

Miksi kärsit puolesta ihmisen. 

Mutta tiedän lahjaksi puhtauden 

Saa syntinen edessä Jeesuksen. 

Kuinka rakkautesi arvoinen voi olla keskeneräinen?

Miksi kalliilla ostit särkyneen, sitä ihmettelen.

Minä ihmettelen.