Katsellessani tv:tä tässä yhtenä päivänä, törmäsin kanavan nettisivujen mainokseen, jossa kerrottiin, kuinka nyt on mahdollista muokata itselle näkyvää nettisivua niin, että näkee juuri ne asiat, jotka itseä kiinnostavat. Sama tuunausmahdollisuus on todellisuutta myös monissa muissa asioissa, kuten puhelimissa tai eri sovelluksissa. Se on hienoa, että voi muokata vaikka puhelimestaan omansa näköisen. Jäin kuitenkin pohtimaan, mikä merkitys tällä tuunaamisella ja yksilökeskeisyydellä on uskon ja seurakunnan kannalta.
Seurakunnassa ja uskonelämässä kun yhteisöllisyys ja yksilöllisyys kulkevat käsi kädessä. Se on sellainen "on the other hand - on the other hand" -kysymys. (Sori englanninkielinen ilmaus, se tuli ensimmäisenä mieleen.) :)
Toisaalta, olemme jokainen yksilöitä, Jumalan luomia ja Hänen rakkautensa kohteita juuri sellaisena kuin olemme. Hän on lahjonut meitä (=antanut meille lahjojaan) yksilöllisesti, ja kohtelee meitä yksilöinä, joten saamme olla kiitollisia siitä millaisia olemme, ilman tarvetta kopioida toisia.
Toisaalta taas, olemme osa yhteisöä, seurakuntaa. Seurakunta koostuu Jumalan omista, Häneen uskovista ihmisistä. On olemassa universaalinen seurakunta, joka käsittää koko maailman kaikki Jeesuksen omat, ja paljon paikallisseurakuntia, paikallisia kristittyjen yhteisöjä. Paavalin opetuksen mukaan seurakunta on Kristuksen ruumis, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa, osana kokonaisuutta.
1. Kor. 14:12-14
Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät ja olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista.
Ja kristinuskon mukaan uskontomarkkinoilla tuunaaminen ei ole "in", eli kristitty ei voi vain napsia niitä piirteitä, jotka sattuvat itseä kiinnostamaan, ja luoda omanlaisensa uskonnon. Tosin kristillisiä seurakuntia on monenlaisia, joista voi valita sen, minkä kokee hengelliseksi kodikseen. :)
Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä tulisi siis vallita tasapaino. Yksilön olisi hyvä nähdä se koko kuva, yhteisö, seurakuntaruuumis, ja kuinka yksilönä, omine yksilöllisine ominaisuuksineen ja luonteenpiirteineen saa olla osana sitä kokonaisuutta, joka saa yhteisönä valloittaa maailmaa Kristuksen rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti