Bongasin tuolta somesta kuvan / tekstin, joka pysäytti ajattelemaan.
Tässä kuva:
Suomeksi mukaillen kuvan ajatus on, että "Älä ole nopea tuomitsemaan ihmistä, joka ei enää usko Jumalaan: sillä se johtuu mahdollisesti sinun kylmyydestäsi, ahneudestasi, keskinkertaisuudestasi, materialismistasi tai itsekkyydestäsi, joka on viilentänyt hänen uskonsa."
Liian monta kertaa olen seurakunnassa törmännyt kylmään, kovaan ja jopa tuomitsevaan asenteeseen niitä kohtaan, jotka ovat jääneet sivuun seurakunnan toiminnasta. Sanon liian monta kertaa, koska sitä ei tulisi olla lainkaan. (Toki on paljon myös niitä, jotka sydän verillä rukoilevat ja itkevät niiden puolesta, jotka ovat seurakuntakodin jättäneet.)
Jotenkin tämä teksti laittoi toivomaan, että osaisin itse toimia toisin, ja osoittaa ystävällisyyttä, armoa ja lämpöä myös niille, jotka ovat erilaisia kuin minä, tai jotka ovat kanssani eri mieltä tai toimivat eri tavalla kuin mitä minä tekisin.
Ihannehan on se, että jokainen voisi kokea olevansa osa tätä suurta perhettä, kokea armoa, ja löytää oman paikkansa yhteisössä, sellaisena kuin on. Jumala antakoon siihen armoaan.
Ja lopuksi kirjoittamani runo vuodelta 1993
 |
| Runo: Jumalan perhe, kuva: Gloucester, Englanti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti