Nyt pitkästä aikaa sain aikaiseksi jatkaa Wycliffen hakulomakkeen täyttöä, ja jaan tänne yhden osuuden, joka on Raamatun inspiraatio ja auktoriteetti.
Uskon,
että Kirjoitukset ovat Jumalan Sanaa. Tämä tarkoittaa sitä, että
Jumalan ääni on kuultavissa Raamatusta. Jumala puhuu myös Henkensä
kautta (myös nykyaikana), mutta profetiat, näyt ja ilmestykset
tulee aina arvioida Jumalan Sanan pohjalta. Jumalan Henki ei koskaan
puhu Raamatun sanaa vastaan. Raamattu on näin ollen ylin
auktoriteetti ja perusta.
Akateeminen
raamatuntutkimus on nostanut monia kysymyksiä liittyen Raamatun
kirjojen autenttisuuteen, historiallisuuteen ja luotettavuuteen, ja
näillä kysymyksillä on oma paikkansa tieteellisessä
tutkimuksessa. Esimerkiksi, koska löytyneissä Uuden testamentin
käsikirjoituksissa on eroavaisuuksia, jotkut tutkijat ovat tulleet
siihen tulokseen, että Raamattu ei ole luotettava. Nämä
eroavaisuudet ovat kuitenkin hämmästyttävän pieniä, olosuhteet
huomioiden, eikä mikään keskeinen kristillinen oppi ole “vaarassa”
tekstien eroavaisuuden vuoksi. Vaikka tieteen totuus ja uskon totuus ovatkin mielestäni kaksi eri asiaa, tieteellisen tutkimuksen tulokset
tulee kuitenkin ottaa huomioon Raamattua tulkitessa. Näin voidaan päästä lähemmäs sitä, mitä teksti on mahdollisesti alunperin tarkoittanut. Uskon kuitenkin
niin, että monet kysymykset, jotka akateemisessa keskustelussa ovat
polttavia, eivät ole relevantteja yksilöuskovan elämässä.
Esimerkiksi kysymys siitä, kuka kirjoitti jonkun tietyn Raamatun
kirjan, ei välttäämttä vaikuta yksilön uskonelämään.
Uskon
myös, että Pyhä Henki oli ohjaamassa sitä prosessia, kun
Raamatun kirjakokoelmaa luotiin, ja tästä johtuen uskon, että
juuri oikeat kirjat ovat saaneet paikkansa kaanonissa. Se, että
kaikesta, mitä Raamattu puhuu, ei löydy todisteita Raamatun
ulkopuolisista lähteistä, ei tarkoita, että Raamattu olisi epäluotettava.
Koska Raamattu on
luotettavaa Jumalan Sanaa, sitä kannattaa ja pitää kääntää
niille kielille, joilla sitä ei vielä ole, jotta nekin kansat,
joilla vielä ei ole omakielistä Raamattua, voisivat kuulla Jumalan
puheen, omalla kielellään. Kääntämisen tulisi perustua eksegeesiin eikä eisegeesiin.
Tarkoitan tällä sitä, että kääntäjän (tai Raamatun tutkijan
tai lukijan) tulisi aina antaa tekstin puhua, eikä niin, että lukijalla
on valmiiksi tulkinta mielessään, jonka hän laittaa tekstin sanomaan. Joskus on haastavaa lukea tekstiä avoimin silmin, sillä monesti meillä Raamatun tulkitsijoina on jo etukäteen vahvoja käsityksiä siitä, mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Meidän on joskus vaikea tunnistaa näitä ennakkokäsityksiä, sillä (varsinkin, jos on pienestä asti kuullut ja lukenut Sanaa) ne saattavat olla tosi syvällä sisimmässä. Jumala lähetti meille kuitenkin Pyhän Hengen avuksi, jotta Hän voisi auttaa meitä ymmärtämään Hänen Sanaansa.
