Hiukan teologiaa 4: Pyhän Hengen toiminta

Jeesus pyysi Isää lähettämään Pyhän Hengen toiseksi Puolustajaksi. (Joh. 14:16) Pyhä Henki toimii seurakunnan keskellä. Hän jakaa armolahjoja niin kuin tahtoo ja vaikuttaa uskovissa tahtomista ja tekemistä.

Armolahjat ovat tarkoitettu kaikille uskoville, varustukseksi, palvelukseen. Lahjat ja palveleminen kuuluvat siis aina yhteen. Pyhä Henki antaa lahjoja ns. tarveharkintaisesti. Kun Jumala kutsuu ihmisen palvelukseensa, Hän varustaa hänet niillä lahjoilla, joita siinä tehtävässä tarvitaan. Hän on myös Luoja, joka luodessaan ihmisen on antanut hänelle ns. luonnollisia lahjoja, joita ihminen saa käyttää tuodakseen kunniaa Jumalalle. Jollakin on luonnostaan esim. johtamisen lahja, jolla hän saa palvella. Joku toinen taas ei välttämättä omaa lahjaa itse, mutta kun Jumala asettaa hänet tehtävään, jossa lahjaa tarvitaan, Jumala on voimallinen sen antamaan. 

Pyhä Henki toimii edelleen myös yliluonnollisella tavalla seurakuntansa keskellä. Hän puhuu, parantaa, eheyttää, varoittaa jne. Pyhä Henki myös antaa viisautta, ilmestyksiä ja puhuu julistetun Sanan kautta. Pyhä Henki toimii ihmisen kautta. Aina siellä, missä ihminen on mukana toimimassa, on mahdollisuus virheisiin. Mutta Jumala on armollinen, ja antaa lahjojaan ja käyttää meitä virheistämme ja epätäydellisyydestämme huolimatta. Kaikki Hengen sanomat ja ilmestykset tulee arvioida Jumalan Sanan perusteella. Ei siksi, että epäilisimme Pyhää Henkeä, vaan siksi, että ihminen on vain "saviastia" ja joskus astiasta voi jäädä makua itse sanomaan.

Armolahjat ovat kaikki samanarvoisia, ja niitä kaikkia tarvitaan seurakunnan rakennukseksi. Siksi vertaileminen toisiin on väärin. Paavali korostaa tätä 1. Kor. 12:ssa. Jokainen palvelee omalla persoonallisella tavallaan Jumalaa, ja tuo esiin jotain sellaista, jota kukaan muu ei voi. Vertailu vie ilon elämästä, sanoi joku. Se on totta. Kun palvelemme niillä lahjoilla, joita Jumala on meille antanut, kadehtimatta tms. muita, saamme iloita. Heti, kun katse kiinnittyy siihen, mitä joku toinen tekee, ilo omasta palvelemisesta uhkaa kadota. Palvellaan siis Herraa iloiten omalla paikallamme, ja iloitaan toisten kanssa, jotka myös palvelevat omalla paikallaan.

Pyhä Henki myös vaikuttaa meissä uskovissa Hengen hedelmää. Hedelmä ei ole tarkoitettu ihmiselle itselleen, vaan toisille, ympärillä oleville ihmisille. (Eihän omenapuukaan syö omia hedelmiään, vaan joku toinen tulee, joka poimii hedelmät.) Hengen hedelmä saattaa joskus näyttää ulospäin luonnolliselta, sillä samoja asioita esiintyy myös luonnollisena versiona, mutta on kuitenkin Pyhän Hengen aikaansaamaa. Esimerkiksi on olemassa "luonnollista" iloa, mutta uskova voi  tuskan ja murheen keskellä kokea syvää íloa, joka ei ole millään lailla riippuvainen olosuhteista. Luonnollinen ilo ei toimi näin. Kirjoitan joskus lisää Hengen hedelmistä. :)

Aiheeseen liittyviä raamatunpaikkoja: 

Joh. 14, Room. 8:14-16, 26-27, 1. Kor. 12-14, Gal. 5:22-23