Pidin joskus saarnan aiheesta Hengen hedelmät, ja tämä teksti pohjautuu niihin muistiinpanoihin.
Paavali kirjoittaa Hengen hedelmästä Gal. 5:22-23:
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
Kontekstissa Paavali puhuu lihan teoista ja kehottaa galatalaisia (ja myös meitä) vaeltamaan Hengessä eikä lihan himojen mukaan. Voidaan sanoa, että hedelmistään puu tunnetaan. Jos vaellamme lihan mukaan, se näkyy. Myös Hengen hedelmä näkyy.
Mitä sitten on Hengen hedelmä?
*Rakkaus: Jumalan vaikuttamaa, pyytetöntä rakkautta (vrt. 1. Kor. 13)
*Ilo: Iloa, joka ei ole riippuvainen olosuhteista, ilo kumpuaa luottamuksesta Jumalaan
*Rauha: Heprean sanalla shalom on monipuolinen sisältö. Se ei tarkoita vain sodan tai riidan poissaoloa, vaan myös elämän tasapainoa, menestystä ja onnea
*Pitkämielisyys: Kärsivällisyys, kestävyys
*Ystävällisyys: Tarkoittaa myös Jumalan hyvyyttä
*Hyvyys: Hyvä tahto
*Uskollisuus: luotettavuus, usko
*Sävyisyys: Lempeys, ystävällisyys, hiljaisuus
*Itsehillintä: pidättyvyys, itsensä hillitseminen
Jotkut voivat olla luonteeltaan lempeitä ja ystävällisiä. Hengen hedemä ei kuitenkaan ole luonnollinen ominaisuus vaan Pyhän Hengen aikaansaamaa. Omenapuu tuottaa luonnostaan omenia. Ihminen ei tuota luonnostaan Hengen hedelmää, vaan lihan tekoja. Pyhä Henki tuottaa luonnostaan Hengen hedelmää jokaisessa uskovassa, jos Hänelle annetaan tilaa.
Joskus Hengen hedelmä ilmaantuu huomaamatta:
Kaverini oli uudessa työpaikassa, jossa hänen arvattiin olevan uskovainen, koska hän oli työkavereiden mukaan iloinen. Kaverini ei ollut mielestään erityisen iloinen siinä tilanteessa, mutta toiset sen huomasivat, ja yhdistivät sen uskoon. Ilo oli siis Pyhän Hengen aikaansaamaa
Joskus Hengen hedelmä vaatii kuuliaisuutta:
Kalevi Lehtinen kertoi joskus tytöstä, joka sanoi, että hän rakastaa koko maailmaa, mutta ei voi sietää ihmisiä. On helppoa olla täynnä rakkautta ja ystävällisyyttä - oman päänsä sisällä. Toisten ihmisten kohtaaminen ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista.
Osoittamatta jääneestä ystävällisyydestä tai rakkaudesta ei ole hyötyä kenellekään. Sama pätee myös armolahjoihin: rohkaisu tai profetia, jota ei tuoda esiin, ei hyödytä ketään. Hengen hedelmä on siis usein tarkoitettu toisen hyödyksi. Eihän omenapuukaan syö omia hedelmiään, vaan sen tekee joku toinen.
Miksi Pyhä Henki tuottaa Hengen hedelmiä?
Ei niin kuin Putte Possun nimipäivillä, ..."Siellä kaikilla oli niin mukavaa..." Vaikka tietysti on mukavampi olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat täynnä iloa, hyvyyttä, rakkautta, lempeyttä jne. kuin sellaisten, jotka ovat täynnä vihamielisyyttä, riittaa, noituutta, juonitteluja jne.
Omenapuu tuottaa omenia levittääkseen siemeniä. Kukaan ei olisi kiinnostunut siementen levittämisestä tai ostamisesta, mutta omenista kylläkin ollaan kiinnostuneita. Hengen hedelmän siemen on evankeliumi, sanoma Jeesuksesta.
Miksi evankeliumi sitten tarvitsee "paketin" ympärilleen? Sanoma itsessään on hankala hyväksyä. (1. Kor. 1 puhuu tästä). Risti on hullutus ja pahennus. Roomalaiset ristiinnaulitsivat lähinnä kapinoitsijoita. Tarkoituksena oli häpäistä ristiinnaulittu, että kukaan ei koskaan harkitsisi vastaavaa, tai hänen ajatuksiensa levittämistä. Meille nykyajan ihmisille risti taas vaatii tunnustamaan oman syntisyytensä ja vajavaisuutensa. Se ei ole monillekaan helppoa. Kun taas Pyhä Henki saa avata evankeliumin sanoman, sen kauneus, rakkaus ja voima valtaa meidät, ja siitä paljastuu armon mittaamattomuus.
Kaiken seurakunnan toiminnan ja jopa sen olemassaolon tarkoitus on se, että ihmiset saisivat kuulla sanoman Jeesuksesta. Hengen hedelmä palvelee tätä päämäärää, samoin kuin armolahjatkin. Hengen hedelmän toteuttaminen on evankeliointia ilman sanoja. Fransiscus Assisilainen on sanonut: Julista evankeliumia kaikille luoduille, käytä tarvittaessa sanoja. Sanat ovat tärkeitä. Ihmisen täytyy myös kuulla evankeliumi, mutta evankeliumin tulee olla myös nähtävillä, jotta sanoma ei jäisi tyhjäksi.
Niilo Närhi sanoi joskus, että muslimi tarvitsee kolme asiaa tullakseen uskoon: 1. Rohkeuden lukea Sanaa 2. Ihmeen, kuten ilmestyksen (näitä tapahtuu paljon nykypäivänä) 3. Rakastavia kristittyjä ympärilleen.Myös täällä Suomessa sillä on merkitystä. Evankeliointitutkimukset osoittavat, että 80-90% seurakuntaan tulevista ihmisistä tulee sinne jonkun ihmisen tuomana tai kutsumana. Vain murto-osa tulee pelkästään esim. lehti-ilmoituksen perusteella, ilman kontaktia johonkin uskovaan.
Hengen vaikuttamalla hedelmällä on suuri vaikutus. Henki osoittaa hedelmän kautta, että uskossa ei ole kyse vain jostakin hienosta ideologiasta, vaan tämä juttu toimii käytännössä ja vastaa ihmisen perimmäisiin tarpeisiin.
Saakoon Pyhä Henki vaikuttaa meissä hedelmäänsä, ja antakoon rohkeutta jakaa sitä niille, jotka sitä tarvitsevat!
Haluan tarjota vaihtoehtoisen näkökulman ajatukselle, että evankeliumi tarvitsisi “paketin” ympärilleen. Mielestäni evankeliumi nimenomaan ei tällaista pakettia – so. evankeliumin vaikutuksia meissä eli Hengen hedelmiä – itsessään tarvitse, onhan se “Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo” (Room. 1:16). Usein on toki niin, että evankeliumi tuottaa uskovassa näkyvää hedelmää. Pidän silti käsitystä, jonka mukaan evankeliumi nimenomaan tarvitsisi tätä hedelmää, ongelmallisena.
VastaaPoistaSyynä tähän on mm. se, että sikäli kuin asetamme armon vaikutukset meissä tällä tavoin itse armon rinnalle – esittämällä ne evankeliumin leviämisen tms. kannalta jollain tapaa välttämättömiksi – alamme helposti asettaa uskonelämälle vaatimuksia: “näin ja näin sinun on elettävä, jos haluat säilyä kristittynä” etc. Kuitenkin on tosiasia, että armon näkyvät vaikutukset meissä ovat usein kovin horjuvia ja epämääräisiä. Jumalan työ meissä on synnin tähden vajavaista niin kauan kuin täällä vaellamme, ja juuri siksi on tarrattava ei siihen mikä näkyy, vaan siihen mikä on luvattu ja jonka vasta toivossa omistamme.
Joskin Hengen hedelmät perustuvat Pyhän Hengen työhön meissä, ne ovat joka tapauksessa ainoastaan lahjaksi saadun armon vaikutuksia ihmisessä ja tässä mielessä ihmisen ominaisuuksia ja siten vajavaisia. Ne eivät ole itse evankeliumi. On huomattava, ettei ihmisestä tule millään tavoin jumalallista edes uskoontulon myötä, vaan jumalallinen pysyy hänestä aina erillisenä ja ulkopuolisena. Hengen hedelmät eivät ominaisuuksina ole täten jumalallisia, vaikka ne ovatkin jumalallisen armon vaikuttamia (aivan kuten luomakuntakaan ei ole jumalallinen, vaikka sen alkuperä sitä onkin). Muuten pitäisi ajatella epäraamatullisesti ja gnostilaisesti, että uskoontulossa ja pyhityksessä ihminen saa jumalallisia ominaisuuksia eli (asteittain) jumalallistuu, jopa “sulautuu” jollain tavoin Jumalaan.
Jos siis väitetään, että evankeliumi tarvitsee Hengen hedelmien “paketin” ympärilleen, väitetään, että evankeliumi on riippuvainen ihmisessä tapahtuvasta pyhitystyöstä. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin: ihminen ja pyhitys on “paketti”, joka tarvitsee evankeliumin.
Armo vaikuttaa eri uskovissa eri tavoin. Toisissa se näkyy enemmän, toisissa vähemmän. Näistä hedelmistä ei mielestäni pidä tehdä evankeliumin kannalta välttämättömiä. Hengen hedelmänäkin ihmisen hyvyys, lempeys ja rakkaus, jopa parannuksenteko, on synnin turmelemaa; ja ilman Kristuksen lahjaksi luettua vanhurskautta olemme hyviä, lempeitä ja rakastaviakin vain omaksi tuomioksemme.
Kirjoitat itsekin, että “Kun … Pyhä Henki saa avata evankeliumin sanoman, sen kauneus, rakkaus ja voima valtaa meidät, ja siitä paljastuu armon mittaamattomuus”. Olen täysin samaa mieltä tästä. Kun evankeliumi avautuu ihmiselle, niin tapahtuu siksi koska evankeliumi itse on mitä on (siis Jeesus Kristus persoonana). Tämän rinnalla hedelmät ovat pelkkä sivuseikka, eikö?
Kiitokset kommentista! Hyviä pointteja, ja olen samaa mieltä. :)
Poista