Kirje

Hei rakas lapseni,

Mitä sinulle kuuluu? Olen ollut huolissani, sillä en ole kuullut sinusta pitkään aikaan mitään. Olit niin vihainen, kun lähdit pois luotani, ja se sattui minuun. En tiedä, saatko tätä kirjettäni, mutta yritän kaikkeni, että tavoittaisin sinut.

Sinä olit kaunis lapsi, ja minä rakastin sinua niin. Halusin sinun tietävän sen, ja siksi sait kaiken rakkauteni ja huolenpitoni. Sait koulussa usein hyviä arvosanoja, vaikka väliin mahtui vähän huonompiakin. Se ei kuitenkaan vähentänyt rakkauttani sinuun, ja sinä tiesit sen. Minusta oli ihana keskustella sinun kanssasi, ja kuunnella surujasi ja ilojasi. Muistan, kuinka sinulla oli tapana tulla illalla minun luokseni ja vain istua vieressäni ja katsella kun tein päivällä kesken jääneitä töitäni. Joskus sinun mieltäsi askarrutti joku asia, ja sain neuvoa sinua, ja joskus taas vain istuimme hiljaa yhdessä, sinä ja minä. Voi, et uskokaan, kuinka kaipaan niitä hetkiä. Tiedän, että jossain syvällä sisimmässäsi sinäkin kaipaat. Muistan vielä, kun illan päätteeksi usein nukahdit tuoliisi, ja sain kantaa sinut sänkyyn.

Muistan, kuinka kävelimme yhdessä metsässä, ja sinä et jaksanutkaan kävellä. Silloin minä sain nostaa sinut syliini, ja kantaa sinut kotiin.. Sen jälkeen sinä narrasit minua, ja sanoit, ettet jaksanut kävellä, vaikka oikeasti olisitkin jaksanut. Minä pidin aina niin hyvää huolta sinusta.

Sinä kuitenkin kasvoit, etkä halunnut enää viettää aikaa minun kanssani. Sinä kuitenkin luotit minuun, ja olin siitä iloinen. Muistan yhteiset retkemme kuin eilisen päivän. Muistan, kuinka kirjoitit koulussa aineen, jonka otsikkona oli "Isä ja minä". Sinä rakastit minua ja minä sinua. Minusta oli niin ihanaa jakaa sinun elämääsi, olla osana sitä.

Tahtoisin edelleen olla osa elämääsi. Tahtoisin, että tämä kaikki olisi voinut jatkua. Tuli kuitenkin päivä, jota en voi unohtaa, vaikka kuinka haluaisin. Haluaisin pyyhkiä sen pois, niin ettei sitä olisi koskaan tapahtunutkaan. Muistan, kuinka tulit kertomaan, että olit päättänyt lähteä pois luotani, elämään omaa elämääsi, niin kuin sinä sanoit. Sanoit, että haluat ottaa ilon irti elämästäsi, niin kauan kuin se vielä olisi mahdollista. Sinä halusit minun antavan sinulle perintösi, että tulisit toimeen omillasi. Totta kai halusin antaa sinulle tukeni En vain halunnut menettää sinua. Myönnyin pyyntöösi, vaikka en olisi halunnut.

Minuun sattui sinun lähtösi, ja aina kun muistelen sitä päivää sydäntäni vihlaisee. Olisin halunnut antaa sinulle niin paljon enemmän. Olisin halunnut opettaa sinulle vielä paljon lisää. Sinä sanoit, etten rakastanut sinua, ja halusit lähteä etsimään sitä todellista rakkautta. Tiesin jo silloin, ettet tule sitä löytämään. Sydämeni vuotaa verta, kun ajattelen, missä sinä mahdat olla. Olet ehkä repinyt itsesi rikki kaikella keinotekoisella, etsiessäsi sitä aitoa rakkautta vääristä paikoista.

Minä tunnen sinut, koska olen sinun Isäsi, ja tiedän, että sinun olisi parempi olla minun luonani. Täällä saisit olla juuri se, joka sinä olet, koska minä tunnen sinut. Vaikka minuun sattuukin se ajatus, ettet halunnut minun rakkauttani ja hyvyyttäni vaan halusit lähteä pois, niin olet aina tervetullut takaisin. Minä odotan sinua, ja joka päivä minä aamulla ensimmäisenä ajattelen sinua, josko tänään minun rakas lapseni tulisi takaisin luokseni. Jos sinä saat käsiisi tämän kirjeen, pyydän sinua, tule kotiin! Minä rakastan sinua edelleen, ja odotan sinua. Tahtoisin jo nähdä sinut ja olla osa sinun elämääsi. Minä tekisin mitä vain saadakseni nähdä sinut jälleen onnellisena, kotona. Tiedät, että niin olisi parempi.

Voi rakas lapseni, minun on niin ikävä sinua, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani ajatellessani sinua. Tahdon sinun tietävän, että koska vain haluat tulla kotiin, ovet ovat aina auki.

Rakastavin ja kaipaavin terveisin 

Sinun Isäsi