Kun minä tulin maan päälle sinun puolestasi, minä en miettinyt, mitä se suunnitelma minulta vaatisi. Paljon tärkeämpänä pidin sitä, että Isäni suunnitelma pelastaa sinut kävisi toteen. Kun minä luovuin kaikesta sinun vuoksesi, minun sydämeni oli täynnä rakkautta sinua kohtaan. Ajatuksiini ei edes noussut, että kaikki ei olisi ollut sen arvoista. Olisin tehnyt sen joka tapauksessa, koska rakkauteni sinua kohtaan vaati minua tekemään niin.
Kun synnyin tähän maailmaan, ihmiset halveksivat minua. Olihan syntyperäni vähintäänkin outo. Minä kuitenkin kestin ylenkatseen, koska minä rakastin sinua. Halusin, että sinulla olisi mahdollisuus elää täyttä elämää, johon sinut oli alunperin tarkoitettu, tietäen arvosi minun edessäni. Halusin, että sinä ymmärtäisit Isän rakkauden sinua kohtaan, ja eläisit siinä.
Kun päätin ottaa sinun syyllisyytesi kannettavakseni, oli kiusaus kaiken kesken jättämiseen kova. Kun minua syytettiin väärin ja pilkattiin, olisin voinut niin monta kertaa osoittaa heidän olevan väärässä. Kuitenkin sinun-kasvosi tulivat minun mieleen, sinä olisit ansainnut kuoleman, jos minä olisin luovuttanut, niinpä en sanonut sanaakaan. Rukoilin puolestasi, että sinä voisit ymmärtää, mitä tein vuoksesi. Kun kannoin ristiäni pitkin Jerusalemin katuja ihmisten pilkatessa ympärillä, ajattelin sinua. Ajatus siitä, että sinä voisit olla luonani taivaassa, ikuisesti, se antoi minulle voimaa.
Minun ystäväni jättivät minut yksin, mutta annoin heille anteeksi. Kun olin aivan yksin kantaessani ristillä sinun ja muiden ihmisten syyllisyyttä, Isänikin kääntäessä minulle selkänsä, ajattelin sinua. Rukoilin, että voisit ymmärtää tekoni, ja jättää syyllisyytesi minulle, koska olin sen jo kantanut. Minä niin haluaisin vapauttaa sinut kaikesta siitä, mikä sinua painaa, koska se taakka, joka painaa sinun harteillasi on jo ollut minun harteillani. Sinun ei tarvitse sitä enää kantaa.
Kun minä riipuin ristillä, ihmiset seisoivat vieressä ja katselivat. Tiesin, että tuska on päättyvä pian. Minun tehtäväni maan päällä olisi kohta lopusssa. Minuun sattui, kun naulat iskettiin käsiini ja jalkoihini. Tuska repi ruumistani. Kestin sen, koska voitonriemuisena ajattelin, että sinun ei tarvitse kestää tätä kipua. Riippuessani ristillä minä olin väsynyt, niin väsynyt. Kiusaus kutsua enkeleitä kostamaan näille ihmisille oli suuri, mutta se mikä piti minut ristillä, olit sinä. En voinut sietää ajatusta, että sinä olisit joutunut kärsimään tekojesi seurauksen, iankaikkisen kuoleman. Minä rukoilin sinun puolestasi ristillä. Olin jo silloin antanut anteeksi kaikki rikkomuksesi, ja senkin, ettet halunnut ottaa anteeksiantoani ja rakkauttani vastaan. Minä rukoilin, että sinä voisit nähdä, kuinka paljon olen sinusta maksanut.
Kun annoin henkeni puolestasi, tiesin, että voitto on saatu. Olin täyttänyt Isän antaman tehtävän. Nyt sinun ei tarvitsisi tehdä muuta kuin omistaa itsellesi tämä vapaus, jonka olin sinulle hankkinut. Kun minä taistelin sinun öpuolestasi, ja saavutin voiton kaikista pimeyden valloista, minä lunastin sinut itselleni. Ylösnousemukseni oli voiton sinetti.
Nyt pallo on heitetty sinulle. Olin tehnyt kaiken valmiiksi, että voisit tulla lähelleni. Tämän anteeksiantamuksen kautta voisit tulla Pyhän Isän luo. Ihmiset eivät vain ymmärrä tätä, vaikka väittävät ymmärtävänsä.Minä tahdon tällä kaikella sanoa, että rakastan sinua, ja että olen jo kantanut sinun taakkasi kerran, koska halusin, ettei sinun tarvitse niitä kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti