Nyt oon ollut viikon verran täällä IK:ssa lähetyslinjalla. Tää biisi alkoi soimaan päässä tämän päiväisessa rukoushetkessä. Useampikin ihminen tällä kurssilla hakee omaa paikkaansa Jumalan suunnitelmissa. Siitä johtuen monen suunnitelmat tulevaisuuden suhteen on aika auki, kuten myös mun. Siksipä tässä mennään eteenpäin vähän sokkona. Mutta kaikki on Hänen kädessään. Varsinkin toi biisin kertosäkeistö puhutteli mua tänään.
"You're in the right place - trusting only Him
You're in the right place - kick back and just depend
Nämä hajanaiset ajatukset ovat pyörineet jo kauan mielessäni, ja sunnuntaina kuulin hyvän saarnan, joka liippasi aihetta, joten ajattelin kirjoittaa ajatukseni tänne.
Yksi lempibändeistäni on Guardian, ja yhdellä levyllään he laulavat laulun Preacher and a Bear. Laulu kertoo surkuhupaisan tarinan saarnamiehestä joka lähti metsästämään. Saarnamies kohtaa karhun reissullaan, ja kiipeää puuhun. Puussa hän rukoilee: "
Oh Lord, didn't you deliver Daniel from the Lions Den. A-men, Jonah from a belly of a whale and then Three Hebrew children from a fiery furnace, The good book do declare, Oh, Lord, if you can't help me, please don't help that bear."
Saarnamiehen rukous on jotenkin niin kuvaava ja inhimillinen. Täytyy tunnustaa, että sama ajatus on ollut myös mulla: tietysti uskon, että Jumala on Kaikkivaltias, joka on tehnyt ihmeitä ilman määrää Raamatun ajoista aina nykypäivään asti. Kuitenkin, kun on kysymys oman elämän vaikeasta tilanteesta tai jonkun läheisen kipeästä rukousaiheesta, on paljon vaikeampi luottaa siihen, että Jumala on voimallinen ja halukas auttamaan.
Epäilykset nousevat joskus pintaan, ja se on inhimillistä. Olin joskus lähetysaiheisessa rukousillassa Tampereen Vapaaseurakunnassa, ja siellä oli joku ulkomaalainen puhuja. (En muista, kuka hän oli. Tämä puhuja saarnasi jakeista Matt. 28:16-20. Hän nosti esiin lauseen, jota en ollut huomannut aiemmin, jakeessa 17: Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskun muutamat epäilivät. Nämä tyypit olivat siis ylösnousseen Kristuksen seurassa, ja jotkut epäilivät. (En tiedä, epäilivätkö he Kristuksen ylösnousemusta vai mitä, teksti ei kerro enempää.) Jakeesta 18 eteenpäin sanotaan: Jeesus tuli heidän luokseen, ja puhui heille (niille epäilijöille?) näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Uskon, että Jumalan tahto on kasvattaa luottamustamme Häneen, mutta se on Hänen tekoaan meissä, ei meidän omaa yritystämme.
Lopuksi vielä Anni Korpelan (mun lempirunoilija) runo, joka liittyy aiheeseen:
Saat täysillä luottaa siihen, mitä Sanassani sanon. Kaikki suuret lupaukseni koskevat myös sinua. Älä pelkää, olen kutsunut sinut jakamaan siitä, mitä sinulle annan. Älä pelkää ottaa siunaustani vastaan. Annan sinulle kaiken tarvittavan rohkeuden ja voiman, ja saat käydä eteenpäin minun voimassani.
Kukaan ei voi ryöstää sinua minun kädestäni. Rakastan sinua tänään, huomenna ja ikuisesti. Puhun sinulle, ja tahdon, että jaat sitä sanaa muille. Älä pelkää, sillä minä olen kutsunut sinut. En tee erehdyksiä! Saat kulkea valmistetuissa teoissa, minun suunnitelmassani. Johdatan sinua, enkä koskaan jätä sinua! Saat luottaa minuun.
Älä pelkää, äläkä arkaile ottaa vastaan sitä tehtävää, jonka annan sinulle. Minä valtuutan sinut. Saat kokea, kuinka siunaan sinua ja sinun kauttasi rakasta seurakuntaani. Saat olla siunauksena siellä, missä liikut, kun vain pidät korvasi auki minun äänelleni, ja olet kuuliainen. Älä epäile voimaani, sillä olen Kaikkivaltias, myös sinun elämässäsi. Älä katso omiin mahdollisuuksiini, äläkä omiin heikkouksiisi, vaan katso minuun! Minulle on edelleen kaikki mahdollista. Haaveesi eivät ole minulle mahdottomia toteuttaa. Saat nähdä, kuinka yllätän sinut rakkaudellani ja voimallani.
Minä teen ihmeellisiä asioita siunausteni välikappaleena. Tiedät, että ilman minua et voi mitään tehdä, mutta minun voimassani olet voittamaton. Älä pelkää, äläkä arkaile, silä Minä Olen sama ikiaikojen Jumala, joka maksoin sinusta niin kalliin hinnan. Minä Olen sinun kanssasi rakas lapseni, sillä en koskaan hylkää sinua. Minä pidän kädestäsi kiinni, enkä salli mitään pahaa tapahtuvan sinulle. Minä pidän askeleesi oikealla tielllä, enkä koskaan väisty viereltäsi. Asun sydämessäsi ja puhun sinulle iankaikkisia sanoja. Minä Rakastan Sinua tänäänkin. Pidän sinusta huolen. Rakas lapseni, älä pelkää, vaan luota minun arvostelukykyyni!
Nämä ajatuket ovat pyörineet mielessä viime päivinä, jostain syystä. Ensin ajattelin, että aihe on liian henkilökohtainen tänne kirjoitettavaksi, mutta sitten ajattelin, että joku toinen on kenties painiskellut samojen kysymysten kanssa, ja näistä hieman hajanaisista pohdinnoista voi olla jollekin hyötyä.
Olen itse yrittänyt usein täyttää toisten odotuksia, todellisia tai kuviteltuja. Monestihan yhteisöissä, kuten seurakunnissa, on ns. näkymättömiä sääntöjä tai odotuksia siitä, millainen pitäisi olla. Toiset ovat ehkä herkempiä aistimaan tällaisia odotuksia kuin toiset. Itse taidan olla aika herkkä sen suhteen. Monessa kohtaa olenkin kokenut, että en ole sellainen kuin pitäisi. Olen ollut ns. erilainen nuori...
Yksi esimerkki omasta elämästäni: kun varhaisteininä aloin käymään nuorten illoissa, siinä nuorten porukassa monella oli vahvasti sydämellä tee-tupatyö. Siispä melkein kaikki nuoret lähtivät nuorten illan jälkeen bussille. Itse en kokenut sitä omakseni, vaan koin sen enemmänkin pelottavana paikkana. Mutta koska se kuului hyvän uskovaisen rooliin olla mukana bussilla, niin minäkin sitten olin mukana siellä. Samalla koko ajan koin syyllisyyttä ja huonommuutta siitä, että en halunnut olla siellä. Olen vähitellen vapautunut tuosta syyllisyydestä. Tee-tupatyö ei ollutkaan ns. mun juttu, vaan mun on tarkoitus tehdä jotain muuta.
Toisten ihmisten asettamat rooliodotukset eivät ole sellaisia, joita pitää ehdottomasti noudattaa. Sen sijaan ne voivat rikkoa sitä vastaan, mitä Jumala on tarkoittanut meidän olevan. Jumala on luonut meidät uniikkikappaleiksi, ja iloitsee meistä jokaisesta. Hänellä ei siis ollut muottia, jonka mukaan hän on meidät muovannut, vaan Hän on antanut jokaiselle yksilölliset ominaisuudet, lahjat ja kyvyt.
Kenenkään meistä ei siis tarvitse kokea syyllisyyttä tai huonommuutta siitä, että meille ei ole annettu jotain tiettyä lahjaa tai kutsumusta. Ja toisaalta, ei siitäkään tarvitse kantaa syyllisyyttä, että on saanut lahjoja ja kykyjä ja halun palvella niillä lahjoilla Jumalaa.
Niin, onhan se vähän omituista olla pääsiäistunnelmissa keskellä heinäkuuta, mutta ostin Lasse Heikkilän Simon Kyreneläinen - Ristinkantaja -musikaalin cd:n ja sitä olen tässä kuunnellut.
Varsinkin laulu Katsokaa tuskiaan sai kyyneleet silmiin.
Oon oman elämäni varrella aina joskus silloin tällöin esittänyt miksi-kysymyksiä Jumalalle. Vastauksia ei aina (lue: yleensä) ole löytynyt. Mutta ei ole väärin kysyä niitä vaikeita kysymyksiä Jumalalta, Hän kyllä kestää sen.
Joskus teininä löysin isoveljen levyhyllystä White Heartin levyn, jossa oli biisi It could have been you. Se käsittelee juuri näitä miksi-kysymyksiä. Vastauksena kysymyksiin on, että Jumalan tiet ja ajatukset ovat niin erilaisia kuin meidän ihmisten ajatukset. Moniin kysymyksiin vastaus löytyy vasta vuosien päästä, kun katsoo elämäänsä taaksepäin: Jumalan käsi oli kuitenkin tapahtumien takana, vaikka sillä hetkellä ei siltä tuntunutkaan. Jumalan viisaus on paljon suurempaa kuin ihmisten viisaus. Häneen voi luottaa myös niinä hetkinä, kun ei itse näe tietä oman epätoivonsa tai surunsa takaa.
White Heart: It could have been you
Could have been this evening light Melancholy sky I got memories of my life In my heart and eyes Could have been the best Could have been the worst of times The meaning of these images Keeps turning in my mind Random feelings or sacred meanings
Could have been just the hand of fate Could have been time just didn't wait Thought it all was a big mistake But now I'm seeing, believing That through all of my life It could have been You, was it You
Were they just wasted moments Filled with too much pain Or the flash and the thunder Of some cleansing rain Hurtful strangers Or the hands of angels
Could have been just the hand of fate Could have been time just didn't wait Thought it all was a big mistake But now I'm seeing, believing That through all of my life It could have been You, was it You
How can Your knowing eyes See so far beyond these days How can I ever learn to wait For the wisdom of Your ways
But I'm seeing, believing That through all of my life Yes through all of my life It could have been You, loving You It could have been... You
Huomasin Avainmedian fb sivulla rukousaiheen: muslimien pyhä paastokuukausi ramadan on alkanut, ja sainkin siitä ajatuksen jakaa rukouspyynnön myös tänne blogiin.
Rukoillaan muslimimaailman puolesta erityisesti tänä aikana:
*Rauhaa niille alueille, joilla nyt on taisteluja ja sotaa
*Muslimimaissa olevien kristillisten seurakuntien puolesta
*Kristillisissä maissa maahanmuuttajina olevien muslimein puolesta
Ja ennen kaikkea sitä, että muslimit kaikkialla maailmassa voisivat löytää Hänet, joka on Totuus!
