Nämä ajatukset ovat jossain muodossa pyörineet päässäni jo pidemmän aikaa, ja tänä aamuna, ennen kuin varsinaisesti heräsin, ne tulivat esiin loogisen kuuloisessa järjestyksessä. :)
****
Meidät on kristittyinä kutsuttu rakastamaan. Rakkauden kaksoiskäsky (tai kolmoiskäsky) on kaikille tuttu:
"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Matt. 22:36-40
Tämän käskyn mukaan, joka siis toistuu Raamatun teksteissä useaan kertaan, meidän tulee rakastaa Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme. Tämä on kaikille selvä. :) Kysymys on, kuka sitten on se lähimmäinen, jota meidän tulee rakastaa. Tähän kysymykseen Jeesus vastasi kertomalla laupiaasta samarialaisesta, jonka mukaan jokainen, joka tarvitsee apuamme, on lähimmäisemme.
Jeesus ei kuitenkaan jättänyt asiaa tähän, vaan Vuorisaarnassa hän sanoo:
Teille on opetettu: "Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi." Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.
(Matt. 5:43-45)
En usko, että minulla on henkilökohtaisia vihollisia, enkä ole omalla kohdallani joutunut kokemaan vainoa. Voikin tulla mieleen, että ajatus vihollisista on aika kaukainen asia. Kun kuitenkin seuraa keskustelua sosiaalisessa mediassa tai politiikassa tai yleisesti julkisessa keskustelussa, on selkeästi nähtävissä, että koko ajan rakennetaan erilaisia viholliskuvia. Joidenkin mielestä vihollisia ovat vasemmistolaiset, toisten taas oikeistolaiset. Joidenkin mielestä vihollisia ovat muslimit, toisten taas juutalaiset tai kristityt tai hindulaiset. Joidenkin mielestä vihollisia ovat liberaalit, toisten taas konservatiivit. Joidenkin mielestä Venäjä on vihollinen, toisten taas USA. Ja niin edelleen.
Viha sinänsä on hyvä tunne. Viha on merkki siitä, että joku on loukannut minua. Se on ikäänkuin liiketunnistimella toimiva pihavalo, joka syttyy silloin, kun joku astuu piha-alueelle. Tällaisena merkkinä se on tosiaan positiivinen asia. Raamattukin kehottaa meitä vihastumaan. (Ef. 4:26) :) :) Siihen vihaan ei kuitenkaan saa jäädä, tai siitä muodostuu katkeruutta joka syövyttää elämää. Varsinkin tuo viholliskuvien rakentaminen ei noiden edellä luettujen Raamatun käskyjen valossa ole sallittua, vaikka se toki on inhimillistä.
Maailmassa tapahtuu pahoja asioita, tai meille voi henkilökohtaisesti tapahtua pahoja asioita, mutta meidät on kuitenkin kutsuttu siunaamaan ja rakastamaan, myös niitä, jotka rikkovat meitä vastaan. Jumala on se, jolla on tuomiovalta, ja joka huolehtii siitä, että lopulta oikeus tapahtuu. Hänen tahtonsahan on, että kaikki ihmiset pelastuvat (1. Tim. 2:4).
Omin voimin emme tietenkään voi rakastaa toista, varsinkaan vihollisia. Jumala on kuitenkin antanut meille esimerkin. Hän rakasti meitä silloin, kun vielä olimme hänen vihollisiaan. Hän armossaan kutsui meitä puoleensa. Kun on itse saanut kokea Jumalan armon kosketuksen, siitä riittää jaettavaksi myös muille. Siitä muistutuksena Jer. 31:3. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti