Sivut

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Aurinko sammuttaa tähdet

Pitkähkö syksy IK:ssa on nyt takana, ja on hetki aikaa levähtää ennen seuraavaan haasteeseen (=väikkäriin) tarttumista. 

Selailin Anni Korpelan runoja, ja yksi niistä kolahti tänään. Jäin miettimään, kuinka pientä kaikki se onkaan, mitä me ihmiset teemme tai haluamme tehdä Jumalalle verrattuna siihen, mitä Hän on tehnyt meille! 

Aurinko sammuttaa tähdet

Kuulin erään palvelijoistasi, Herra,
saarnaavan sunnuntaikirkossa,
vilpittömänä pyrkimyksenään
kutsua kuulijoita Sinun tykösi.
Minua ahdisti siellä, Herra.
Oli vaikea istua penkissä ääneti.
Hienossa saarnassaan
hän kehotti lähimmäisiäni
palkantoivossa 
seuraamaan Sinua.

Lupasi paremman paikan
hääpöydässäsi sille, 
joka tekee näin ja noin viinitarhassasi.
Paljon tähtiä,
paljon kirkkaita tähtiä
jokaisen kruunuun hän lupasi.

Sinä, Karitsa,  jäit niin näkymättömäksi
niiden kunniamerkkien alle.
Herra, minulle riittää,
että pääsen sisäpuolelle siitä portista,
joka on yhdestä helmestä tehty.
En välitä kunniapaikoista
enkä tähdistä. 
Sen portin sisäpuolelle pääseminen
on tärkeintä.

Siellä solisee kristallivirta
Siellä on elämänpuu
terveeksitekevine lehtineen.
Sen siimeksessä on hyvä levätä.
Väsyneen hyvä levätä. 

Karitsan verellä ostetut 
laulavat siellä uutta virttä.
Heillä on palmut käsissään. 
Voitonpalmut käsissään.
Kukapa siellä olisi kiinnostunut 
kruununi tähtien luvusta
kruununi tähtien kirkkaudesta!
Karitsa on siellä aurinkona ja 
kaikki tähdet sammuvat auringon valaistessa.
Ja yötä ei siellä olekaan.

Karitsan kasvoja saisin katsella
aina ja iankaikkisesti. 
En väsyisi niitä katselemasta
aina ja iankaikkisesti. 

Anni Korpela

1 kommentti:

  1. Ihana runo! Siunausta, Leena, sinun jouluusi! Tänäkin vuonna ovat sinun bloggauksesi olleet aarteita myös minulle. Odotan ilolla uusia tekstejä <3

    VastaaPoista