Aurinko sammuttaa tähdet

Pitkähkö syksy IK:ssa on nyt takana, ja on hetki aikaa levähtää ennen seuraavaan haasteeseen (=väikkäriin) tarttumista. 

Selailin Anni Korpelan runoja, ja yksi niistä kolahti tänään. Jäin miettimään, kuinka pientä kaikki se onkaan, mitä me ihmiset teemme tai haluamme tehdä Jumalalle verrattuna siihen, mitä Hän on tehnyt meille! 

Aurinko sammuttaa tähdet

Kuulin erään palvelijoistasi, Herra,

saarnaavan sunnuntaikirkossa,

vilpittömänä pyrkimyksenään

kutsua kuulijoita Sinun tykösi.

Minua ahdisti siellä, Herra.

Oli vaikea istua penkissä ääneti.

Hienossa saarnassaan

hän kehotti lähimmäisiäni

palkantoivossa 

seuraamaan Sinua.

Lupasi paremman paikan

hääpöydässäsi sille, 

joka tekee näin ja noin viinitarhassasi.

Paljon tähtiä,

paljon kirkkaita tähtiä

jokaisen kruunuun hän lupasi.

Sinä, Karitsa,  jäit niin näkymättömäksi

niiden kunniamerkkien alle.

Herra, minulle riittää,

että pääsen sisäpuolelle siitä portista,

joka on yhdestä helmestä tehty.

En välitä kunniapaikoista

enkä tähdistä. 

Sen portin sisäpuolelle pääseminen

on tärkeintä.

Siellä solisee kristallivirta

Siellä on elämänpuu

terveeksitekevine lehtineen.

Sen siimeksessä on hyvä levätä.

Väsyneen hyvä levätä. 

Karitsan verellä ostetut 

laulavat siellä uutta virttä.

Heillä on palmut käsissään. 

Voitonpalmut käsissään.

Kukapa siellä olisi kiinnostunut 

kruununi tähtien luvusta

kruununi tähtien kirkkaudesta!

Karitsa on siellä aurinkona ja 

kaikki tähdet sammuvat auringon valaistessa.

Ja yötä ei siellä olekaan.

Karitsan kasvoja saisin katsella

aina ja iankaikkisesti. 

En väsyisi niitä katselemasta

aina ja iankaikkisesti. 

Anni Korpela