Oon hakemassa Wycliffe Raamatunkääntäjien jäseneksi, ja siihen hakuprosessiin kuuluu osana täyttää kasa lomakkeita. Mulla on nyt menossa viimeinen, eli teologinen lomake. Siinä pitää kirjoittaa, omat näkemyksensä erinäisissä kysymyksissä, kuten kolminaisuus, Raamatun inspiraatio, lopun ajat jne. ja mihin ne näkemyksensä perustaa.
(On tärkeää, että ihmisillä, jotka tulevat kääntämään Raamattua, tai olemaan siinä prosessissa jollain tavalla mukana, ei ole mitään omituisia opinkappaleita.)
Ajattelin, että samalla, kun niitä asioita "joutuu" pohtimaan
(ihan terveellistä sinänsä),
niin voisin niitä ajatuksia tännekin kirjoittaa. Joten tässä tulee ensimmäinen aihe,
eli sovitus Jeesuksen uhrikuoleman kautta.
Kolme välttämää,
jotka ovat totta:
1) Ihminen on tehnyt syntiä
2) Jumala on pyhä ja
vanhurskas
3) Jumala on armollinen ja haluaa olla yhteydessä
ihmiseen.
Toisin sanoen Jumala, joka on pyhä, ei voi hyväksyä
syntiä.
Jumala, joka on vanhurskas (oikeudenmukainen),
vaatii, että syyllisiä on
rangaistava.
Jumala, joka on armollinen Isä, haluaa suhteeseen
ihmisen kanssa.
Sen vuoksi Jumalalla oli ongelma:
jotain tarvitsee
tehdä,
jotta ihminen, joka on tehnyt syntiä
voisi olla yhteydessä Jumalaan.
Vastauksena
tähän ongelmaan on, että tarvitaan uhri,
joka sovittaa synnit.
Raamatun mukaan anteeksiantamukseen tarvitaan uhriverta.
3. Moos.
17:11: "Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen."
Jumala itse näytti esimerkkiä
vaatettamalla
ensimmäisen ihmisparin eläinten nahkoihin
syntiinlankeemuksen jälkeen.
1. Moos. 3:21: "Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen
nahasta vaatteet ja puki heidät niihin."
Vanhassa testamentissa
olikin runsaasti uhreja
(3. Mooseksen kirja kertoo niistä),
jotka olivat kuitenkin vain väliaikainen
ratkaisu.
Hepr. 9:10: "Samalla tavoin kuin määräruoat ja määräjuomat
ja erilaiset pesut nämäkin
menot perustuvat
ulkonaisiin säädöksiin ja pätevät ainoastaan siihen
asti,
kun pysyvä järjestys astuu voimaan."
Lopullinen ratkaisu syntiongelmaan oli Jeesuksen uhrikuolema.
Viattoman tarvitsi
kärsiä rangaistus syyllisten edestä.
Hepr. 7:26-27: "Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme.
Hän on pyhä, viaton ja
tahraton, hänet on erotettu syntisistä
ja korotettu taivaita
korkeammalle.
Toisin kuin muiden ylipappien,
hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin
omien syntiensä
ja sitten kansan syntien sovittamiseksi.
Hän on antanut
kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä."
Sovituksen
seurauksena meillä on suhde Jumalan kanssa, meillä on
taivaallinen
Isä, jonka luokse
voimme luottavaisin mielin mennä.
Tämä oikeus meillä on ainoastaan Jeesuksen veren kautta:
Hepr. 10:10-23:
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla,
kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta
ja
uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit,
jotka eivät milloinkaan voi
poistaa syntejä.
Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin
ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa
pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, sillä hän on
jo yhdellä ainoalla uhrilla
tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin: -- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra:
minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.
Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään,
koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden,
elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon
-- hänen ruumiinsa -- kautta.
Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen
vilpittömin sydämin ja varmoina
uskossamme,
sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis
puhtaalla vedellä pestynä.
Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa,
sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.
Aiheeseen liittyviä Raamatunpaikkoja
Jes. 53, Room.
5:8-10, Hepr. 9:12-14, ja muutenkin Heprealaiskirjettä kannattaa lukea näiltä tiimoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti