Pohdintoja yksinäisyydestä

Katselin sattumalta mielenkiintoisen dokumentin yksinäisyydestä. Se on katsottavissa täällä.Dokumentin mukaan yksinäisyys niin yleistä, että se jopa kuvaa koko aikakautta, missä elämme. Siinä haastateltiin erilaisia ihmisiä, jotka olivat syystä tai toisesta yksinäisiä. Syynä saattoi esimerkiksi olla puolison kuolema, paikkakunnan vaihto, tai se, että puolisoa ei ole löytynyt. 

Osa haastateltavista oli löytänyt apua tai helpotusta esimerkiksi vapaaehtoistyöstä, vaikkapa kahvilasta, jonne yksinäiset vanhukset saattoivat tulla juomaan kahvia tai teetä, ja kohtaamaan toisiaan.. Koskettavaa oli, kuinka eräskin vanhus sanoi, että hän pelkää sitä, että joutuu kuolmaan yksin. Jo ajatus siitä, että kuoleman hetkellä joku olisi vieressä, vaikka vain pitämässä kädestä kiinni, on lohduttava. 

Myös väkijoukossa tai perheen keskellä voi tuntea yksinäisyyttä, samoin kuin varmasti myös seurakunnan keskellä. Tästä ongelmasta on kuitenkin vaikea puhua: on hävettävää, jos ei olekaan kiireinen ja tehokas, ei olekaan ketään jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. 

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, olemaan yhteydessä Häneen ja toisiin ihmisiin. Jokaisessa on siis kaipaus tähän yhteyteen. Ihmisinä me olemme yleensä hyviä rikkomaan sen, mitä Jumala on tehnyt. On myös niin, että koska olemme erilaisia persoonia ja meillä on erilaisia elämäntilanteita, koemme tämän yhteyden ja sen tarpeen eri tavoin. Joidenkin ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen ja kokea yhteyttä, toisten kanssa taas "kemiat" ei sovi yhteen millään. 

Jotenkin tämä dokkari laittoi pohtimaan sitä, miten seurakunta voisi olla vastaamassa yksinäisyyden ongelmaan, joka on aikamme epidemia. Periaatteessa seurakunnassa olisi hieno mahdollisuus tarjota tilaisuus kohdata Jumalaa ja toisia ihmisiä. Kuitenkin, joskus (usein?) käy niin, että olemme liian kiireisiä, ennakkoluuloisia tai jostain muusta syystä aitoa kohtaamista ei pääse syntymään. Seurakunta on, kuitenkin, tarkoitus olla perhe, jossa rakennamme toinen toistamme. 

Rukoukseni onkin, että Jumala armossaan saisi kohdata meitä, yksin ja yhdessä, ja että voisimme olla kohtaamassa muita sillä armolla, jonka olemme itse saaneet kokea. 

Palvelemisesta ja sellaisesta

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle, kun luin 3. Mooseksen kirjaa. Jakeessa 22:15 sanotaan: 

"Pappien ei pidä halventaa niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset omistavat Herralle". 

Tiedän, että tilanne 3. Mooseksen kirjassa on sekä kulttuurisesti, teologisesti ja historiallisesti aivan eri kuin nykypäivänä, enkä väitäkään, että seuraavat ajatukset varsinaisesti liittyvät tuohon jakeeseen, vaan jae on lähinnä lähtökohtana. :) 

Jäin miettimään sitä, että kun uskovina haluamme palvella Jumalaa, käyttää niitä lahjoja, joita olemme Häneltä saaneet, niin ajatus siitä, että joku toinen halveksii sitä, mitä teen tai miten palvelen, ei ole kovinkaan kiva. Usein näky tai kutsumus koetaan todella henkilökohtaisena asiana, joten sen jakaminen toisille voi olla haastavaa kenelle tahansa. 

Lisäksi, elämäntilanteet vaihtelevat. Eteen tulee sairautta, taloudellisia haasteita, ihmissuhdeongelmia jne., mikä tietenkin vaikuttaa siihen, miten voin palvella toisia. Joskus on aikoja, että voimavarat eivät riitä toisten auttamiseen, vaan tarvitsee itse apua. Itsekin tietynlaisen uupumuksen läpikäyneenä voin jotain ymmärtää väsymyksestä ja voimavarojen loppumisesta. Jos tällaisessa tilanteessa joku halveksii sitä palvelutyötä, jossa itse on sydämellään mukana, voi se jättää arpia. 

Useinhan emme, ainakaan julkisesti, jaa omia kipujamme ja taistelujamme. Voi olla, että se naapuri käy paraikaa läpi sellaisia taistoja, joita sinun tai minun ei koskaan tarvitse käydä. Ja on niinkin, että meidän lahjamme ja persoonamme voivat olla hyvinkin erilaisia, mikä johtaa siihen, että myös palvelutehtävät voivat olla erilaisia. Erilaisuutta ei aina ole helppo arvostaa. 

Jeesus puuttuu aiheeseen puhuessaan lesken uhrista (Mark. 12:41-44)

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Jeesus näki lesken elämäntilanteen, ja tiesi, että tämä antoi kaikkensa. Voi olla, että se naapuri, joka on siellä taistelujen keskellä, antaa kaikkensa. Onneksi Jumala näkee sydämen. Itse tuon jakeen kohdalla pysähdyin miettimään, olenko toiminut tai asennoitunut väärin nähdessäni toisen palvelevan. Rukoukseni on, että Jumala voisi hoitaa jokaista sellaista armollaan, jotka ovat tulleet haavoitetuiksi toisten halveksunnan tähden. 

Ps. 51:19, kuva on otettu mökillä Sastamalassa

Kalenteritekstejä 21

Minä olen kutsunut sinut kantamaan hedelmää. Älä tukahduta sitä, mitä olen laittanut itämään sinuun! Raivaan maan kaikista ohdakkeista, ja siunaan sen siemenen, joka saa kasvaa ja kantaa hedelmää. 

****

Minä olen luvannut avata tien sinun eteesi, ja minä tulen sen myös tekemään. Luota minuun! Saat nähdä suuria ihmeitä omassa elämässäsi. Minä pidän sinusta huolen, älä siis pelkää. 

****

Minä olen kutsunut sinut, ja varustan sinut siihen tehtävään, johon olen sinut kutsunut. Luota minuun! Saat kokea, että saat olla oikeasa paikassa, ja minä olen sinun kanssasi. Älä pelkää, sillä saat kulkea minun askelissani. Poistan esteet tieltäsi, ja pidän sinusta huolta. 

****

Minä olen luvannut vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä. Johdatan sinua lupaukseni mukaan. Luota minuun, sillä minä olen uskollinen. 

****

Minä olen antanut sinulle kutsun ja valtuutuksen. Ole rohkea ja ota askel eteenpäin. Käteni on siunaten  ylläsi. Älä pelkää, sillä et ole yksin. 

****

Tunnen sinut ja rakastan sinua. Ole turvallisella mielellä, minä vahvistan siuna. 

****

Armoni kantaa sinua läpi kaiken. Saat olla turvassa minun sylissäni, ja rauhani varjelee ajatuksesi.

****

Minä luon uutta. Niin kuin keväällä kaikki alkaa vihertää  ja kasvaa, minä luon uutta. Se lähtee pienestä, mutta minun siunaukseni saa sen kasvamaan ja tuottamaan hedelmää.

Kuvassa on mökkilaituri Sastamalassa.