Sivut

lauantai 29. syyskuuta 2018

Raamatullista kulttuuria?

Olen tässä pohtinut seurakuntakulttuuria, kristillistä kulttuuria tai kulttuuria ihan ylipäätään. 

Sain tällä viikolla postissa tilaamani kirjan Translating Bible into Action, jota käytimme oppikirjana opiskellessani Englannissa. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi palvelemaan sitä tarkoitusta, että Raamatun Sana voisi tulla eläväksi ja tärkeäksi jokaisella kielellä ja joka kulttuurissa.

Kirjassa on luku, jonka aiheena on 'Kulttuuri Jumalan suunnitelmassa'. Jumala on luonut eri kielet ja kulttuurit ja jokaisessa niissä on jotain hyvää, samoin kuin jokaisessa on myös jotain pahaa. Yksikään kulttuuri ei siis ole täydellinen. Elämme kulttuurin keskellä, emmekä pääse siitä irti. Käsitys siitä, mikä on hyvää tai pahaa kulttuuria, raamatullista tai pakanallista, on vaihdellut historian aikana.

Länsimainen kulttuuri on muovautunut pitkän ajan kuluessa. Euroopassa, samoin kuin Pohjois-Amerikassakin on pitkä kristillinen historia. Kristillisellä uskolla / kirkolla on ollut vaikutusta kulttuuriimme. (Länsimaisessakin kulttuurissa on kuitenkin paljon piirteitä, jotka eivät ole Raamatun mukaisia.)

Menneinä aikoina on ollut vallalla käsitys, että lähetystyön tarkoitus oli sivistää villejä pakanoita ja samalla, kun tehdään lähetystyötä, tehdään heistä "länsimaalaisia". Tästä on tullut / jäänyt sellainen vaikutelma, että länsimainen kulttuuri = kristillinen / raamatullinen kulttuuri. Tämä on heijastunut myös niihin seurakuntiin, joita silloin perustettiin lähetyskentille, sillä niiden seurakuntakulttuuri oli vahvasti länsimaista perua.

Translating Bible into Action -kirjassa on sketsi, vuoropuhelu, joka sijoittuu jonnekin Afrikan mantereelle. Siinä innokas evankelista evankelioi kahta miestä, jotka istuvat syömässä puun alla. Kun miehet, halutessaan miellyttää vierasta, myöntävät ottavansa Jeesuksen vastaan, sanoo evankelista, että te olette nyt kristittyjä. Ja hän jatkaa kyselemällä, miksi syötte täällä ulkona, sillä kristityt syövät sisällä. Tai miksi ette käytä ruokailuvälineitä ja lautasia, sillä kristityt eivät syö sormin yhteisestä astiasta, jne. Kaikki ymmärtävät, että tämä innokas evankelista puuttui epäolennaisiin asioihin, sillä kristillinen kulttuuri on jotain aivan muuta kuin "syömistä ja juomista".

Room. 14:17: Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. 

Tästä voi tulla ajatus, että kulttuuri on tietysti haaste lähetyskentällä, mutta ei täällä Suomessa. Minä väittäisin, että meillä on seurakunnassa läsnä monia kulttuureja, sillä meitä on eri ikäisiä, tulemme erilaisisista taustoista ja puhumme eri kieliä. Joten ajattelen, että erilaiset kulttuurit asettavat haasteita myös täällä Suomessa.

Nykyisessä seurakuntakulttuurissammekin on paljon piirteitä, jotka eivät nouse Raamatusta, vaikka monet voivat niin ajatella. Voi olla, että näitä asioita on perusteltu alunperin Raamatulla. Yksi tällainen asia on esimerkiksi se, että yhteen aikaan opetettiin, että uskovien tulee erottua muista. Sitä on perusteltu sillä, että kreikan sana ekklesia 'seurakunta' tarkoittaa kirjaimellisesti ulos kutsuttuja. Tämä on johti siihen, että monet, varsinkin nuoret, jäivät uskonsa kanssa todella yksin.

Monet seurakuntakulttuurin piirteet ovat alkuaan olleet normaaleja asioita, myös ympäröivässä yhteiskunnassa. Nyt, kun yhteiskunta seurakunnan ympärillä on muuttunut radikaalisti, sanotaan 50 vuoden aikana, nämä piirteet ovat jääneet ikään kuin jäänteiksi vanhasta kulttuurista.  Ajatus siitä, että tätä kulttuuria tai tapoja tulisi muuttaa, tai joistain asioista voisi luopua, sillä ne eivät enää toimi niin kuin ennen, aiheuttaa usein vahvan vastareaktion. Osittain tämä johtuu varmaan siitä, että niitä asioita on aluperin perusteltu Raamatulla ja niistä luopuminen olisi toimimista Raamatun sanaa vastaan.

Monet rukoilevat ja ovat rukoilleet, että uusia ihmisiä löytäisi tiensä seurakuntaan. Pohdimme solussa, että mitä jos Jumala oikeasti vastaa tähän rukoukseen, olemmeko valmiita vastaanottamaan heitä. Voi myös kysyä, mitkä asiat ovat sellaisia, jotka ovat oikeasti osa raamatullista kulttuuria, ja mitkä taas sellaisia, jotka ovat lähinnä historian painolastia, tyyliin, "näin tehiin kultaisella 50-luvulla, ja siksi näin pitää toimia edelleen".

Apostolien teoissa kuvataan (Apt. 15), kuinka alkuseurakunta käsitteli asiaa. Kysymys siitä, pitääkö pakanataustaisten kristittyjen noudattaa juutalaisia sääntöjä ratkaisitiin niin, että ei tarvitse. Juutalais-kristityt sen sijaan jatkoivat näiden sääntöjen noudattamista.

Translating Bible into Action kirjassa todetaankin:
"What unites Christians is not that they adopt the same customs, but they are united in love (John 17:21) and in their faith in the cross of Jesus Christ (Gal. 6:14-15)."

Kristittyjä ei yhdistä se, että omaksumme samanlaisia tapoja, vaan he ovat yhtä rakkaudessa (Joh. 17:21) ja uskossaan Jeesuksen Kristuksen ristiin (Gal. 6:14-15).


Joh. 17:21

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat ytä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinusa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.




Gal. 6:14-15

Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesusksem Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi.

Saakoon Jumalan antama rakkaus ja usko Hänen Poikansa ristillä hankkimaan sovitukseen yhdistää meitä!