lauantai 14. lokakuuta 2017

Täydellisyys, heikkous ja Jumalan voima

Kuuntelin tuosta otsikon aiheesta hyvän saarnan viime sunnuntaina. Se tuli mieleeni, kun pitkästä aikaa kuuntelin Pekka Laukkarisen levyä, jolla on kappale Nostit ja korjasit. Sen sanat menevät näin: 

Nostit ja korjasit 
(säv. Matti Laitinen, san. Mako Pihavainio)

Oven luona on vanha piironki, valaisin on sen nurkassa. 
Lamppu jonka päällinen meni rikki, pöydältä pudotessa. 
Sinä otit, ylös minut nostit ja sytytit valaisemaan, 
Rikkinäinen lamppu kauas loisti, paloi valosi minussa.

Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata. 
Valossas kylpeä, värini esiin saada. 
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin. 
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.

Ennen kai ehjä luulin niin, 
mikään ei vahvaa satuta. 
En mä tiennyt halkee kova kuori
pirstaleiksi kun hajoaa.

Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata. 
Valossas kylpeä, värini esiin saada. 
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin. 
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.

En kuitenkaan ole ainoa. 
Täällä on paljon valoja. 
Jokaisessa oma naarmunsa, 
valo tulee hajonneista lampuista

Täällä on paljon huoneita.
Liikaa pimeitä nurkkia.
Särkyneen kajo kirkkainta, 
valo tulee hajonneista lampuista.

Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata. 
Valossas kylpeä, värini esiin saada. 
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin. 
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.

Sama ajatus on Paavalilla, kun hän kirjoittaa (2. Kor. 12:9-10): 
Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingosta, joihin joudim Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 

Ja aiemmin samassa kirjeessä Paavali kirjoittaa (2. Kor. 4:7):
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

Paavali oli ymmärtänyt sen, mitä tuossa laulussakin tulee esiin: se voima, jota tämä maailma kaipaa ja tarvitsee ei ole ihmisen voimaa, vaan Jumalan. Se voima tulee esiin meidän ihmisten heikkouden kautta. Me voimme toki auttaa ja tehdä hyvää, mutta Jumalalla on ne "iankaikkisen elämän sanat". Tehtävämme on siis tuoda esiin tätä voimaa, niitä sanoja, sitä rakkautta, mikä tulee Jumalalta ja muuttaa maailmaa. 

Loppuun Holley Gerthin blogista joskus löytämäni kuva (jonka jaoin fb:ssa joku aika sitten). Teksti menee suomeksi suunnilleen niin, että säröt meidän "täydellisessä" kulississa ovat itseasiassa enemmänkin ikkunoita, joista ihmiset voivat kaikkein selkeimmin nähdä Jeesuksen. 

tiistai 29. elokuuta 2017

Pohdintoja yksinäisyydestä

Katselin sattumalta mielenkiintoisen dokumentin yksinäisyydestä. Se on katsottavissa täällä.Dokumentin mukaan yksinäisyys niin yleistä, että se jopa kuvaa koko aikakautta, missä elämme. Siinä haastateltiin erilaisia ihmisiä, jotka olivat syystä tai toisesta yksinäisiä. Syynä saattoi esimerkiksi olla puolison kuolema, paikkakunnan vaihto, tai se, että puolisoa ei ole löytynyt. 

Osa haastateltavista oli löytänyt apua tai helpotusta esimerkiksi vapaaehtoistyöstä, vaikkapa kahvilasta, jonne yksinäiset vanhukset saattoivat tulla juomaan kahvia tai teetä, ja kohtaamaan toisiaan.. Koskettavaa oli, kuinka eräskin vanhus sanoi, että hän pelkää sitä, että joutuu kuolmaan yksin. Jo ajatus siitä, että kuoleman hetkellä joku olisi vieressä, vaikka vain pitämässä kädestä kiinni, on lohduttava. 

Myös väkijoukossa tai perheen keskellä voi tuntea yksinäisyyttä, samoin kuin varmasti myös seurakunnan keskellä. Tästä ongelmasta on kuitenkin vaikea puhua: on hävettävää, jos ei olekaan kiireinen ja tehokas, ei olekaan ketään jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. 

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, olemaan yhteydessä Häneen ja toisiin ihmisiin. Jokaisessa on siis kaipaus tähän yhteyteen. Ihmisinä me olemme yleensä hyviä rikkomaan sen, mitä Jumala on tehnyt. On myös niin, että koska olemme erilaisia persoonia ja meillä on erilaisia elämäntilanteita, koemme tämän yhteyden ja sen tarpeen eri tavoin. Joidenkin ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen ja kokea yhteyttä, toisten kanssa taas "kemiat" ei sovi yhteen millään. 

Jotenkin tämä dokkari laittoi pohtimaan sitä, miten seurakunta voisi olla vastaamassa yksinäisyyden ongelmaan, joka on aikamme epidemia. Periaatteessa seurakunnassa olisi hieno mahdollisuus tarjota tilaisuus kohdata Jumalaa ja toisia ihmisiä. Kuitenkin, joskus (usein?) käy niin, että olemme liian kiireisiä, ennakkoluuloisia tai jostain muusta syystä aitoa kohtaamista ei pääse syntymään. Seurakunta on, kuitenkin, tarkoitus olla perhe, jossa rakennamme toinen toistamme. 



Rukoukseni onkin, että Jumala armossaan saisi kohdata meitä, yksin ja yhdessä, ja että voisimme olla kohtaamassa muita sillä armolla, jonka olemme itse saaneet kokea. 

perjantai 11. elokuuta 2017

Palvelemisesta ja sellaisesta

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle, kun luin 3. Mooseksen kirjaa. Jakeessa 22:15 sanotaan: 

"Pappien ei pidä halventaa niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset omistavat Herralle". 

Tiedän, että tilanne 3. Mooseksen kirjassa on sekä kulttuurisesti, teologisesti ja historiallisesti aivan eri kuin nykypäivänä, enkä väitäkään, että seuraavat ajatukset varsinaisesti liittyvät tuohon jakeeseen, vaan jae on lähinnä lähtökohtana. :) 

Jäin miettimään sitä, että kun uskovina haluamme palvella Jumalaa, käyttää niitä lahjoja, joita olemme Häneltä saaneet, niin ajatus siitä, että joku toinen halveksii sitä, mitä teen tai miten palvelen, ei ole kovinkaan kiva. Usein näky tai kutsumus koetaan todella henkilökohtaisena asiana, joten sen jakaminen toisille voi olla haastavaa kenelle tahansa. 

Lisäksi, elämäntilanteet vaihtelevat. Eteen tulee sairautta, taloudellisia haasteita, ihmissuhdeongelmia jne., mikä tietenkin vaikuttaa siihen, miten voin palvella toisia. Joskus on aikoja, että voimavarat eivät riitä toisten auttamiseen, vaan tarvitsee itse apua. Itsekin tietynlaisen uupumuksen läpikäyneenä voin jotain ymmärtää väsymyksestä ja voimavarojen loppumisesta. Jos tällaisessa tilanteessa joku halveksii sitä palvelutyötä, jossa itse on sydämellään mukana, voi se jättää arpia. 

Useinhan emme, ainakaan julkisesti, jaa omia kipujamme ja taistelujamme. Voi olla, että se naapuri käy paraikaa läpi sellaisia taistoja, joita sinun tai minun ei koskaan tarvitse käydä. Ja on niinkin, että meidän lahjamme ja persoonamme voivat olla hyvinkin erilaisia, mikä johtaa siihen, että myös palvelutehtävät voivat olla erilaisia. Erilaisuutta ei aina ole helppo arvostaa. 

Jeesus puuttuu aiheeseen puhuessaan lesken uhrista (Mark. 12:41-44)
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Jeesus näki lesken elämäntilanteen, ja tiesi, että tämä antoi kaikkensa. Voi olla, että se naapuri, joka on siellä taistelujen keskellä, antaa kaikkensa. Onneksi Jumala näkee sydämen. Itse tuon jakeen kohdalla pysähdyin miettimään, olenko toiminut tai asennoitunut väärin nähdessäni toisen palvelevan. Rukoukseni on, että Jumala voisi hoitaa jokaista sellaista armollaan, jotka ovat tulleet haavoitetuiksi toisten halveksunnan tähden. 

Ps. 51:19, kuva on otettu mökillä Sastamalassa

tiistai 8. elokuuta 2017

Kalenteritekstejä 21

Minä olen kutsunut sinut kantamaan hedelmää. Älä tukahduta sitä, mitä olen laittanut itämään sinuun! Raivaan maan kaikista ohdakkeista, ja siunaan sen siemenen, joka saa kasvaa ja kantaa hedelmää. 

****

Minä olen luvannut avata tien sinun eteesi, ja minä tulen sen myös tekemään. Luota minuun! Saat nähdä suuria ihmeitä omassa elämässäsi. Minä pidän sinusta huolen, älä siis pelkää. 

****

Minä olen kutsunut sinut, ja varustan sinut siihen tehtävään, johon olen sinut kutsunut. Luota minuun! Saat kokea, että saat olla oikeasa paikassa, ja minä olen sinun kanssasi. Älä pelkää, sillä saat kulkea minun askelissani. Poistan esteet tieltäsi, ja pidän sinusta huolta. 

****

Minä olen luvannut vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä. Johdatan sinua lupaukseni mukaan. Luota minuun, sillä minä olen uskollinen. 

****

Minä olen antanut sinulle kutsun ja valtuutuksen. Ole rohkea ja ota askel eteenpäin. Käteni on siunaten  ylläsi. Älä pelkää, sillä et ole yksin. 

****

Tunnen sinut ja rakastan sinua. Ole turvallisella mielellä, minä vahvistan siuna. 

****

Armoni kantaa sinua läpi kaiken. Saat olla turvassa minun sylissäni, ja rauhani varjelee ajatuksesi.

****

Minä luon uutta. Niin kuin keväällä kaikki alkaa vihertää  ja kasvaa, minä luon uutta. Se lähtee pienestä, mutta minun siunaukseni saa sen kasvamaan ja tuottamaan hedelmää.


Kuvassa on mökkilaituri Sastamalassa. 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ilo ja rauha - pohdintoja Filippiläiskirjeestä

Yksi lempikohtiani Raamatussa on Fil. 4:4-9. Olen saanut hiukan perehtyä näihin jakeisiin myös väitöskirjassani. 
Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 

Filippiläiskirjeen taustaa

Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen vankilassa. Uudesta testamentista käy ilmi, että Paavali oli useamman kerran vankilassa. Ei ole varmaa tietoa siitä, milloin kirje on kirjoitettu. Kirjeestä käy ilmi, että Paavalin ja filippiläisten välillä oli syvä ystävyys. 

Filippi oli vanha kaupunki, joka sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla, ja siksi siellä oli sotilassiirtokunta, mikä myös tarkoitti sitä, että kaupungissa oli paljon sotaveteraaneja. Juutalaisia kaupungissa ei ollut, sillä siellä ei ollut synagogaa. (Synagogaan tarvitaan 10 juutalaista miestä.) Kaupunki oli saanut nimensä Aleksanteri Suuren isän, Filip II:n mukaan. 

Yhtenä teemana Filippiläiskirjeessä on lohdutus. Filosofiassa oli suuntaus, epikurolaisuus, jossa ohjeistettiin kääntämään katse pois elämän ahdistuksista, ja sen sijaan suuntaamaan se hyviin asioihin. Paavali näyttää soveltavan tätä tai jotain muuta vastaavaa ajattelua Filippiläiskirjeessä. 

Neljännessä luvussa keskeisinä teemoina on ilo ja rauha. Ideana on, että vaikeuksienkin keskellä voi kokea iloa ja rauhaa. Filippiläiskirjettä kannattakin lukea, kun elämä haastaa. Neljännen luvun jakeissa 4-5 Paavali kehottaa iloitsemaan Herrassa, ja odottamaan Herran paluuta. Seuraavissa jakeissa hän kehottaa rukoilemaan kiitoksen kanssa. Jakeissa 8-9 on kehotus keskittyä hyviin asioihin. 

Paavali oli siis vankilassa, ja mahdollisesti hänellä oli edessään kuolemantuomio. Filippiläiset joutuivat myös kohtaamaan vainoa. Kaikki tämä oli vaikuttanut siihen, että filippiläiset olivat ahdistuneita. Tässä tekstikatkelmassa Paavali tarjoaa heille Jumalan rauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Tie rauhaan on rukouksen tie: huolien kertominen Jumalalla, samalla kiittäen Häntä kaikista siunauksista, joita Jumala on antanut. 

Koska Filippiläiskirjeen teemoja ovat ilo ja rauha, jaan tässä muutamia ajatuksia aiheeseen liittyen Filippiläiskirjeen pohjalta. 

Ilo

Ilo mainitaan Filippiläiskirjeessä useaan otteeseen. John Piper on määritellyt kristillisen ilon näin: 
Kristillinen ilo on hyvä tunne, jonka on saanut aikaan Pyhä Henki, kun Hän saa meidät näkemään Kristuksen kauneuden Sanassa ja maailmassa. 

Pyhä Henki ei kuitenkaan tee tätä työtä kuin taikasauvalla, ilman, että oma mieleni osallistuu siihen. Tarkoitan tällä sitä, että jos olen nurinamielellä, ei Pyhä Henki saa minussa aikaan iloa. Mutta kun minulla on halu kääntyä Jumalan puoleen, Pyhä Henki näyttää minulle Jeesuksen Kristuksen kunnian, kirkkauden ja kauneuden. 

Jakeessa Fil. 4:4 Paavali kehottaa filippiläisiä iloitsemaan aina. Kuitenkin, Paavali kirjoittaa tämän vankilassa. Olenkin usein miettinyt, miten on mahdollista iloita niissä olosuhteissa. Aiemmin Filippiläiskirjeessä, (Fil. 2:14-15) Paavali kehottaakin meitä olemaan nursiematta olosuhteissa, joissa on vääryyttä, pimeyttä ja pahuutta. 
Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. 

Arkielämässä on varmasti paljon tilanteita, joissa nurina ja valitus tuntuu luonnolliselta, joskus jopa oikeutetulta. Paavali kuitenkin kehottaa meitä olemaan valittamatta. Mikä siis on valittamisen ja nurinamielen vastakohta? Tyytyväisyys, rauha ja ilo. Avain tällaiseen olotilaan on nähdä Kristuksen hallintavalta kaiken ylitse. Tästä seuraa ilo, joka ei ole riippuvainen olosuhteista, ja luottamus Jumalaan, jolla on valta olosuhteiden yli. Oswald Chambers on sanonut: 
Usko on luottamusta Jumalan luonteeseen, Jumalan, jonka teitä emme aina heti ymmärrä. 

Englanninkieliseltä Raamattu -sivustolla sai ladattua rukousoppaan Hope in the Storm / Toivo myrskyssä. Käänsin (ja kuvitin) tekstit, ja ne ovat nähtävissä FB:ssa Runokuvia -sivustollani. Yhden päivän teksti oli tämä: 

Ongelmilla, huolilla ja stressillä on uskomaton tapa varastaa ilo elämästämme. Rukoile, että Jumala uudistaisi mielesi Hänessä, että Hänen ilonsa saisi täyttää sydämesi ja olla tänään voimasi. Kiitä Häntä todellisesta ilosta ja rauhasta, jotka eivät ole riippuvaisia ulkonaisista olosuhteista, mutta löytyvät vain ja ainoastaan Jumalassa. 

Rauha
Jakeessa Fil. 4:7 puhutaan Jumalan rauhasta, joka käy yli ymmärryksen. Tämä rauha Jumalan kanssa oli mahdollista vasta Kristuksen kuoleman ja sovituksen jälkeen. Sitä ennen ihminen oli Jumalan vihollinen. Tässä mielessä evankeliumin julistaminen onkin rauhan ja sovinnon julistamista. 

Käsitettä 'Jumalan rauha' ei mainita muualla Uudessa testamentissa. On esitetty kaksi tulkintaa, mitä tämä yli ymmärryksen käyvä rauha tarkoittaa: 1) Jumalan rauha on niin valtava, että ihmisen mieli ei voi koskaan ymmärtää sen täyttä merkitystä. 2) Jumalan rauha saa aikaan parempia tuloksia kuin ihmisten suunnitelmat, tai se on paljon ylempänä kuin kenenkään omat kaavailut turvallisuuden takaamiseksi, tai se on tehokkaampi poistamaan ahdistuneisuutta kuin mikään älyllinen ponnistelu tai järkeily. 

Jakeesa 4:7 käytetään futuuri muotoa, joka viittaa tulevaisuuteen, mutta samassa jakeessa on viittaus Jeesukseen Kristukseen, mikä tarkoittaa sitä, että tämä Jumalan rauha ei ole todellisuutta vasta tulevaisuudessa vaan myös tässä ajassa. 

Jumalan rauhaa verrataan myös Pax Romanaan, roomalaiseen rauhaan. Valloitussotien jälkeen Rooman valtakunna sisäosissa oli noin 200 vuoden mittainen rauhan aika. Rajoilla kuitenkin sodittiin, ja rauha oli siten väkivalloin turvattu. Suuret legioonat vartioivat rauhaa. Kyseessä on kuitenkin Jumalan rauha, ei keisarin. Paavali viittaakin Vanhan testamentin käsitteeseen shalom - rauha, mikä ei tarkoita vain sodan puutetta. Matti Liljeqvist on Heprea-Suomi -sanakirjassaan listannut seuraavia asioita, jotka sisältyvät shalomiin: eheys, kokonaisena oleminen, hyvinvointi, rauha, terveys, ehyt suhde ihmisten välillä, luontevuus, inhimillisyys, ystävällisyys, menestys, rauha kansojen välillä.  

Mielenkiintoinen huomio on, että jakeessa puhutaan siitä, kuinka rauha varjelee tai vartioi sydämiä. Tässä voi nähdä viittauksen Paavalin tilanteeseen, sillä hän oli vankilassa, vartijoiden ympäröimänä. Toisekseen, Filippissä oli paljon sotaveteraaneja, joilla oli kokemusta vartiossa seisomisesta. 

Tutkija Gerald F. Hawthorne, joka on kirjoittanut Filippiläiskirjeen kommentaarin, on kirjoittanut näin: 
"Lujana seisominen" tarkoittaa sitä, että ei anneta periksi ahdistukselle ja huolille, mutta annetaan Jumalan rauhan seisoa vartiossa ajatusten ja tunteiden yllä, siten suojellen niitä hyökkäyksiä vastaan niin kuin sotilasvartiosto suojelee kaupunkia vihollisilta. Parannuskeino huolehtimiseen siis on, ensinnäkin rukous ja kiitos: jokaisen huolen, ahdistuksen ja taakan antaminen Jumalalle, luottaen siihen, että hän pitää huolta näistä asioista, jotka meitä huolettavat. Toiseksi, tarkoituksellisesti täyttää mieli ja ajatukset hyvillä ajatuksia, jotka ovat kiitettäviä, kunnioitettavia, totuudellisia, oikeita, puhtaita ja kauniita. 

Lopuksi vielä toinen lainaus kirjasesta Toivo myrskyssä: 
Vihollinen houkuttelee meitä panikoimaan ja huolehtimaan, jos keskitymme vain siihen, mikä tässä meitä ympäröivässä maailmassa on väärin. Jumala tarjoaa kuitenkin meille rauhan ja luottamuksen, jota emme voi saavutta ilman Häntä. Pyydä Häntä auttamaan sinua valitsemaan olemaan huolehtimatta, ja samalla antaen Hänen Henkensä varjella sydäntäsi ja mieltäsi Hänessä. 



Keväällä meillä oli solussa sellainen soluilta, jossa ensin kirjoitimme lapuille kuormat ja murheet, joita kannoimme mukanamme, jotka sitten  rukouksessa luovutimme Jumalle. Sen jälkeen ne laput laitettiin takkaan, ja sytytettiin tuleen. Jotekin tämä pieni symbolinen teko konkretisoi, kuinka huolet ja murheet voi tosiaankin luovuttaa harteille, jotka ovat valmiita niitä kantamaan. Aiheeseen liittyi myös Petri Kososen laulu Armon käsivarsille: 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kalenteritekstejä 20

Tässä seuraava osa sarjasta Kalenteritekstejä: 

****

Ole uskollinen, sillä minä, joka olen sinut kutsunut, en muutu. Katso minuun, sillä minä olen sinun voimasi, viisautesi ja rakkautesi lähde. 

***

Minä avaan sinulle oven, josta saat luottavaisin mielin kulkea. Älä pelkää, äläkä vertaa itseäsi muihin. Sinulla on oma tehtäväsi. Minä siunaan sinua, ja sinun kauttasi niin monia. Anna sen siunauksen levitä! 

***

Minä olen rakastanut sinua iankaikkisella rakkaudellani. Se ei ikinä muutu, joten voit rakentaa elämäsi sen totuuden varaan. Älä ole peloissasi, vaan katso minuun luottavaisin mielin. Johdatan sinun askeleesi ja siunaan matkasi, älä siis pelkää.

*** 

Olen luvannut sinulle, että johdatan sinua, ja olen ollut sinulle uskollinen tähän asti. Olen edelleen uskollinen sinulle. 

***

Kun katsot taaksepäin, saat nähdä, kuinka ihmeellinen johdatukseni ja siunaukseni on ollut. Minä olen edelleen sama kuin entisinä päivinä. Luota siihen, että kanssasi on iankaikkinen Jumala, ja sinua kannattavat kaikkivaltiaan kädet. 

***

Minä olen antanut sinulle lupauksen, että minä pidän sinusta huolta. Saat olla oikeassa paikassa, sillä mnä olen kutsunut sinut. Älä pelkää, minä autan sinua. Saat kokea, että kun minä avaan oven, sitä ei kukaan voi sulkea. Ole siis turvallisella mielellä. 

***

Olenhan luvannut sinulle pitää sinusta huolta. En ole unohtanut sinua, vaan olen sinun kanssasi. Älä pelkää, rakastan sinua enemmän kuin voit kuvitella. En jätä sinua! Saat nähdä, kuinka siunaan sinua ja sinun kauttasi muita. Ole turvallisella mielellä. 

***

Minä olen valmistanut sinulle tien. Minä olen mennyt jo edeltä, älä siis pelkää. Minä olen sinun kanssasi.

***

Minä annan sinulle rauhan. Ole turvallisella mielellä, sillä tie edessäsi on auki. Rakastan sinua iankaikkisella rakkaudella! 

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Puita ja juuria - luottamusta Jumalaan

Tämä kevät on ollut sään puolesta erikoinen: toukokuussa on tullut useamman kerran lunta, ja sen jälkeen hellettä. Nyt on ollut kuivaa, ainakin täällä Vammalassa. Kävin eilen lenkillä, ja huomasin puita, joissa oli kyllä vihreät lehdet, mutta ne lerpattivat ikävästi. Syynä taisi olla se, että ei ole satanut pitkään aikaan, ja kuivuus vaivaa. (Ei toki niin kuin esimerkiksi Itä-Afrikassa tällä hetkellä ihmisiä kuolee nälkään, koska kuivuus on niin paha.) Toinen puu, taisi olla koivu, vihersi myös kauniisti, mutta siinä ei näkynyt merkkejä kuivuudesta. Se taisi olla lähempänä järveä tai sillä oli pidemmät juuret. 

Raamatussa on pari kohtaa, joissa puhutaan puista, jotka on istuttettu veden ääreen. Jeremia kirjoittaa (Jer. 17:5-8):

Näin sanoo Herra: - Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu. Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan, ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole miään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.

Ihminen, joka luottaa Herraan, saa, olosuhteiden vaihtuessakin, kokea, että hänen ei tarvitse pelätä mitään. Tuon puu -vertauksen mukaan sillä on juuri, jota kautta se saa tarvittavan ravinnon, ja se voi jopa tuottaa hedelmää. Sitä ravintoa riittää siis myös jaettavaksi muille. Jos taas luottaa ihmiseen, joka on heikko ja katoava, asuinpaikka ei ole otollinen, ravinto on niukkaa, eikä siitä riitä jaettavaksi kenellekään. Piikkipensas karkottaa toiset läheltään. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta! 

Ihminen, joka luottaa Jumalaan, voi levollisin mielin jakaa omastaan, oli se sitten aineellista, henkistä tai hengellistä hyvää. Se siunaus, jota hän on saanut omaan elämäänsä, on ikään kuin läpikulkumatkalla. :) Niukkuudestakin on helppo antaa, kun on varmuus siitä, että Jumala on voimallinen antamaan kaiken sen, mitä "elämään ja jumalisuuteen" tarvitaan, oman rikkautensa ja kaikkivaltiutensa mukaisesti.

Jos taas ihminen ei luota Jumalaan, voi olla vaikea luopua siitä, mitä (ikään kuin) omistaa. Ei ole varmuutta siitä, että huomennakin on riittävästä ravintoa. Pelko ja huolet valtaavat mielen, mitä jos ne lähteet, joihin olen luottanut, ehtyvätkin huomenna.  

Toinen puu -teksti Raamatussa on psalmissa 1: 

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa, vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan. Niin ei käy jumalattomien. He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Väärintekijät saavat kerran tuomionsa, syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa. Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päättyy tuhoon.

Ihminen, joka vaeltaa Herran lain ja tahdon mukaan, menestyy. Akanoista ei juuri ole hyötyä, sen sijaan puu kantaa hedelmää, josta on hyötyä muille. Kun katsomme ympäröivää maailmaa, näyttää vahvasti siltä, että tämä psalmi ei puhu totta: Jumalan tahtoa seuraamalla ei juuri saa menestystä. Mutta menestystä ei aina mitata näillä maallisilla mittareilla: omaisuus, valta ja kunnia. Se menestys voi näkyä vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä, viimeistään viimeisellä tuomiolla.

Minulle tuo psalmin viimeinen lause on tärkeä. On mahtavaa, kun saa luottaa siihen, että Jumala johdattaa ja ohjaa oikeaan suuntaan. Herran tahdon noudattamisessakin saa pyytää apua, vomaa ja viisautta. 

Ja lopuksi aiheeseen liittyvä Petran biisi In the likeness of you, jossa lauletaan: 

Now I lay me down to sleep, my heart and soul are Yours to keep. I close my eyes and try to see more of you and less of me. Jesus, I'm trusting in You so while I'm sleeping keep me dreaming of when I will awake in the likeness of You recreated, renewed. Resurrected by your righteousness. In Your likeness, in the likeness of You. 

Men dream of fortune and fame, making the rules, naming the game. And men dream of things they can hold, money and power, silver and gold. Jesus, I'm dreaming of You, take me and melt me, mold me unitil I am complete in the likeness of You recreated, renewed. Resurrected by your righteousness. In Your likeness, in the likeness of You, so faithful and true. Let me awake forever in the likeness of you.