lauantai 22. huhtikuuta 2017

Siunattuja vaikeuksia

Yleensä sanoista 'vaikeus' ja 'kipu' tulee mieleen negatiivisia asioita. Joissain tilanteissa ne kuitenkin voivat olla siunattuja. Tässä parin viikon sisällä on tullut eri tilanteissa esiin pari näkökulmaa aiheeseen liittyen.

****

Kerroin pari viikkoa sitten täällä Vammalassa kutsustani raamatunkäännöstyöhön, ja käännöstyöhön liittyvistä haasteista. Tilaisuuden jälkeen juttelin muutaman ihmisen kanssa. Kerroin siinä, kuinka helmikuussa istuessani junassa matkalla Moskovaan (siellä oli tarkoitus jutella mahdollisuudesta työskennellä Venäjällä) ajattelin mielessäni, että olisihan sitä voinut valita elämässään jonkun yksinkertaisemman tai helpomman reitin. Käännöstyössä kun niitä haasteita riittää, alkaen työhön valmistautumisesta opiskelujen muodossa aina kiel(t)en ja kulttuurin opiskeluun ja varsinaiseen käännöstyöhön asti. (Haasteita on myös muilla aloilla.) :)  Keskustellessamme olimme yhteistuumin sitä mieltä, että vaikka haasteita reitillä riittää, Jumalan johdatuksessa kulkeminen on kuitenkin paras ratkaisu. Eräs keskustelijoista sanoikin, että ne vaikeudet ovat siunattuja vaikeuksia. Ne kohdataan Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. 

****

Eilen oli samassa seurakunnassa YX -ilta, jossa oli vieraana laulaja Jippu. Hän puhui laulujensa lomassa siunatuista kivuista. Ne kivut ovat niitä, joita ilman emme osaisi etsiä Jumalan apua. Ihmisellä on usein halu pärjätä itse. Nöyryyttä kääntyä Jumalan puoleen löytyy vasta siinä vaiheessa, kun on ihan pakko.



****

Samoin, näin pääsiäisen jälkimainingeissa, kun pohditaan Jeesuksen kärsimyksiä, voidaan sanoa, että ne kärsimykset olivat siunattuja kärsimyksiä. Niiden haavojen kautta vuotaa siunaus, armo, rakkaus meidän elämäämme. Sitä rakkautta ja armoa ei voi koskaan täysin ymmärtää.

****




torstai 13. huhtikuuta 2017

Vaikka kaikki muut

Tänään, kiirastorstaina nousi mieleeni eräs Anni Korpelan runo, joka on minua koskettanut aiemminkin, nimeltään Vaikka kaikki muut. Se ei kaipaa enempää selittämistä, joten tässä se tulee. 

Vaikka kaikki muut 

Vaikka kaikki muut, Herra, 
Sinut jättäisivät 

niin en minä

En minä Sinua koskaan 
kiellä enkä jätä
Sillä tiedäthän, Herra, 
että rakastan Sinua enemmän kuin nämä muut. 

Näin lailla Pietarin 
vannoen kerskasin
ja veljeäni katsoin vähätellen. 

Niin kauan meni, Herrani,
kun kansa kiittäin kulki jäljessäs
ja odotteli leipäihmeitäs,
kun kuolleet herätit ja annoit viiniä
olin, oi lähelläsi ylvästellen
ja galilealaisen seuraajaksi 
mielelläni tunnustauduin silloinkin
kun hoosiannaa kansa huuteli 
ja tietä palmunoksin kukitti. 

Vaikka kaikki muut, Herra, 
niin en minä. 

Voi suuta kerskailijan. 
Sydäntä pöyhkeää. 
Kaikista haurain olin seuraajasi.
Pelkuri luona hiilivalkean
Sen tiesit Sinä. 
Uskotko Herra, että rakastan?
-Anni Korpela

Tämän runon myötä toivotan siunattua ja armollista pääsiäisen aikaa kaikille! 


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Toivo myrskyssä

Tämä teksti on mainos. :) 

Väitöskirjaani tehdessäni kävin eräällä nettisivulla, jossa on työkaluja Raamatun lukemiseen, mm. eri käännöksiä eri kielillä. Siellä oli myös ilmaiseksi ladattavissa kirjanen, jossa on 30 päivälle rohkaisevia tekstejä ihmiselle, joka on erilaisten vaikeuksien keskellä. Jokaiselle päivälle on myös päivän aiheeseen liittyviä Raamatun jakeita. 

Lueskelin sen kirjasen läpi, ja päässäni alkoi pyöriä tekstiä suomeksi, joten jostain syystä aloin kääntää niitä tekstejä suomeksi. Olen niistä nyt puolet julkaissut Facebookissa, omalla Runokuvia -sivustollani. Niitä voi käydä lukemassa (ja tykkäämässä) :) osoitteessa https://www.facebook.com/runokuviani/ 

Olen valinnut aina kolmesta aiheeseen liittyvästä raamatunpaikasta yhden, ja liittänyt sen ottamaani valokuvaan. Osa valokuvista on käytössä useampaan kertaan, koska jakeiden rohkaisevat sanat sopivat useampaan ongelmaan. :) 

Tämän tekstin julkaisin tänään, ja se kolahti ainakin tänne. :) Olen huomannut, että saan luotua mielessäni ongelmia, joita ei ole oikeasti olemassa. Toki, on niitä ongelmia ja haasteita olemassa ihan oikeassakin elämässä, mutta niitäkin saa syvennettyä, kun niitä pyörittää mielessään. 

Kun mielesi on täynnä epäilystä ja pelkoa
Joskus stressin ja paineiden keskellä mielemme voi pyöriä ylikierroksilla. Löydämme itsemme luomasta ongelmia, joita ei alunperin ollut edes olemassa. Epäilykset ja huolet voivat hallita meitä. Rukoile, että Jumala auttaisi sinua vangitsemaan jokaisen ajatuksen Kristukselle kuuliaiseksi ja että voisit valita asettamaan ajatuksesi Häneen ja että Hänen rauhansa ja leponsa varjelisi ajatuksesi ja mielesi Kristuksessa. 
Lue: Ps. 62:5, Fil. 4:8, 2. Kor. 10:4-5


lauantai 4. helmikuuta 2017

Kutsuttu palvelemaan - tällaisena kuin olen

Minua pyydettiin kirjoittamaan Joensuun seurakuntalehteen, ja ajattelin sitten jakaa tekstin, jonka kirjoitin, myös täällä blogissa. :) 

Olen viime aikoina pohtinut kutsumusta ja armolahjoja. Olen kokenut omassa elämässäni, kuinka olen saanut palvella Jumalaa niillä lahjoilla, joita olen Häneltä saanut. On riemastuttavaa kokea, kun saa olla välittämässä sitä siunausta, mitä on itse saanut, myös toisille. Toisaalta olen joskus kokenut sitä, kuinka en olekaan ollut sellainen kuin "olisi pitänyt" tai olen kokenut olevani heikko ja epäonnistunut tehtävässäni. Vaikka jälkimmäiset esimerkit ovat negatiivisia, kaikki nämä kokemukset ovat kuitenkin omalla tavallaan arvokkaita. Tarkoitus nimittäin on, että seurakuntaruumiissa saamme palvella sillä paikalla, minkä Jumala on meille suunnitellut, mutta samalla antaen tilaa myös toisille. 

Kuten ihmiskehossa, myös seurakuntaruumiissa on erilaisia jäseniä. Seurakunnan yhteyden salaisuus ei olekaan siinä, että kaikki sen jäsenet ovat samanlaisia, vaan siinä, että saamme erilaisina ihmisinä palvella Jumalaa ja toisiamme. Meillä kaikilla jäsenillä on erilaisia lahjoja ja kykyjä, samoin kuin erilaisia heikkouksia, (joita ei tietenkään ole mukava ajatella). :)

Katselimme viime solussa TV7:ltä jakson sarjasta Kämmenellä, jossa aiheena olivat erilaiset persoonallisuustyypit. (Ohjelman voi katsoa täällä) Haastateltavana olut mies sanoi mielestäni oivaltavasti, kuinka "minun heikkouteni on toiselle lahja". Hän tarkoitti sitä, että heikkouksiemme takia tarvitsemme toinen toistamme. Toinen ihminen voi täydentää sitä, mitä minulta puuttuu. Hänellä voi näet olla vahvuutena se piirre tai lahja, jota minulla ei ole. Minun heikkouteni antaa hänelle mahdollisuuden palvella ja käyttää lahjojaan. Näin saamme yhdessä toteuttaa sitä tehtävää, mikä seurakunnalle on annettu: viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. 

Teemme siis tiimityötä, ja jokaista tarvitaan olemaan omalla paikallaan Jumalan suunnitelmassa. Kun olin Englannissa raamatunkäännöstyöhön liittyvillä kursseilla, yksi osa koulutusta oli tiimityön kurssi. Raamatunkäännöstyötä tehdään aina tiimityönä, ja tiimiin kuuluu aina eri alojen asiantuntijoita. He saattavat tulla hyvinkin erilaisesta kulttuurista, mistä itse on kotoisen. Kun tehdään työtä yhdessä, voi syntyä kaikenlaisia hankauksia, johtuen kulttuurieroista ja erilaisista persoonallisuuden piirteistä. Keskinäinen kunnioitus onkin tärkeää, niin seurakunnassa, kotona kuin työpaikallakin.

Oman kutsumuksen ja lahjojen löytäminen voi joskus olla pitkä prosessi. Omat tai toisten odotuksen ja arvostukset voivat vaikuttaa siihen, miten kutsumus koetaan. Samoin elämäntilanteet ja olosuhteet vaihtelevat, ja se johtaa esimerkiksi siihen, että mahdollisuudet palvella seurakunnassa vaihtelevat sen mukana. Myös kutsumuksen ja palvelemisen painopiste voi muuttua ajan kuluessa. Olen itse kantanut lähetyskutsua pienestä asti, mutta se ei aina joka tilanteessa ole ollut yhtä pinnalla. Tärkeää on oivaltaa, että voin tässä tilanteessa missä olen, palvella niillä voimavaroilla, mitä minulla nyt on, eikä tarvitse odottaa hamaan tulevaisuuteen, että sitten kun olen sitä tai tätä, voin palvella. Kun sydämessä on halu palvella Jumalaa, Hän antaa voiman ja viisauden välittää siunausta eteenpäin. 

"Joskus Jumala antaa lahjojaan siksi, että rakkaudella olisi jotakin mistä luopua. Hän antaa käsiimme jotakin ehkä siksi, että saisimme näyttää, mitä sydämessämme on. Jospa meissä palaisi kiivas rakkaus, joka johtaisi meidät tutkimaan kaikkea meille kuuluvaa ja pohtimaan, miten me voisimme sen avulla osoittaa rakkautemme Kristukseen." - George Bowen


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

It's a wonderful life - Ihmeellinen on elämä

Katselin jälleen joka joulu esitettävän elokuvan "Ihmeellinen on elämä". Se on sellainen hyvän mielen elokuva. :) 



Tarinan opetus on se, että jokaisella on oma paikkansa ja vaikutusalansa tässä elämässä. Vaikutamme joko tahtoen tai tahtomattamme myös läheistemme elämässä. Meidän valintamme tai joskus jopa pelkkä olemassaolomme voi vaikuttaa jopa ratkaisevasti myös toisten ihmisten elämään. 

Joskus sitä tulee jossiteltua, mitä jos olisinkin siinä kohtaa tehnyt toisenlaisen valinnan, tai mitä jos olisin sanonut ääneen, mitä ajattelen, tai mitä jos olisin asennoitunut positiivisesti, tai... Mahdollisuuksia on monia. Jokainen on varmaan jossitellut välillä. Ihmiselämään mahtuu nimittäin lukematon määrä valintoja, jotka vaikuttavat paitsi omaan elämään, myös toisten elämään. (Tietenkin valinnat vaihtelevat: jotkut ovat suuria ja koko elämään vaikuttavia, ja toiset valinnat ovat pieniä, joiden merkitys on vähäisempi.) Joskus taas ei itse pääse valitsemaan, vaan valinnan tekevät muut ihmiset tai olosuhteet. Erilaiset tekijät vaikuttavat siihen millaiset mahdollisuudet meillä on tehdä valintoja: on sairautta, tai taloudellisia ongelmia tai työasioita, jne.,jotka rajoittavat mahdollisuuksiamme valita ja tehdä päätöksiä. 

Kuitenkin, kaiken keskellä, vaikutamme toisten ihmisten elämään, samalla tavoin kuin läheisemme vaikuttavat meidän elämäämme. Sanoillamme, teoillamme ja asenteillamme on vaikutusta, halusimme sitä tai emme. Suoraan sanottuna, ajatus vaikutusvallasta (tai vallasta) on välillä jopa pelottava: eihän sanani, tekoni tai asenteeni ole aina sellaisia, joista kannattaisi ottaa mallia, tai vaikutukseni toisiin ei aina ole sitä, mitä haluaisin. Se vie nöyrälle paikalle: haluan peilata omia asenteitani, ajatuksiani ja tekojani Jumalan edessä, ja käyttää Hänen tahtonsa mukaisesti sitä vaikutusvaltaa, mikä minulle on missäkin tilanteessa annettu niin, että voisin olla omalla paikallani rohkaisemassa, tukemassa ja auttamassa niitä, joiden kanssa toimin, enkä niinkään painamassa alas. 

Olisi mahtava huomata, kuten tuossa elokuvassa George Bailey saa nähdä, kuinka hänellä on ollut positiivinen vaikutus ympäristöönsä, kuinka ilman hänen vaikutustaan koko yhteisö olisi täysin toisenlainen. Vaikka oma vaikutukseni ei olisikaan yhtä mahtava, onhan sentään kyseessä tosielämä, eikä elokuva, niin olisi huikean hienoa, jos se vaikutus olisi positiivinen, niin, että Jumalan elämä saisi näkyä. 

Näillä ajatuksilla kohti tulevaa vuotta, rukoillen, että se Jumalan elämä meissä saisi kantaa hyvää hedelmää. 



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Matt. 13: Kylväjä ja ohdakkeet

Olen välillä pohtinut tuttua kylväjävertausta. Tänään Nokialla saarna liittyi aiheeseen, ikään kuin vahvistuksena omille ajatuksilleni, ja siksipä ajattelin kirjoittaa pohdintani ylös tänne blogiin. 

Vertaus on varmasti kaikkille tuttu, Matt. 13:3-9, ja sen selitys on jakeissa 13:18-23. Kylväjä kylvi siemeniä tielle, kalliolle, ohdakkeiden sekaan sekä hyvään maahan. Ainoastaan hyvään maahan kylvetyt siemenet tuottivat sadon. Tielle kylvetyt söivät linnut, kalliolle kylvetyt eivät kasvattaneet tarpeeksi juurta, ja siksi ne kuolivat, ja ohdakkeiseen maahan kylvetyt siemenet tukahtuivat. Hyvässä maassa siemen sai kasvaa ja kantaa hedelmää moninkertaisesti. 

Ohdakkeiden sekaan joutunut siemen ei vertauksen mukaan kuollut, mutta se jää hedelmättömäksi. Viljan siemenen tarkoitus on tietysti kantaa hedelmää ja tuottaa ravintoa, joten jos tämä tarkoitus ei tapahdu, kasvusta sinänsä ei ole juuri hyötyä. 

Pohdinkin sitä, ihan näin käytönnön tasolla, että uskova voi olla erilaisten huolten täyttämä, katse tämän maailman asioissa, ja silloin hänen elämänsä ei tuota hedelmää ikuisiin aittoihin. Hedelmän puuttuminen ei tietenkään vaikuta pelastukseen, mutta meidät on kutsuttu kantamaan hedelmää, kuten Johannes kirjoittaa Joh. 15:8: "Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani." 

Huolehtiminen ja tämän maailman asioihin keskittyminen on todella helppoa. Siihen ei tarvitse juuri panostaa, vaan se tapahtuu aika automaattomisesti. Huolenaiheet varmasti vaihtelevat ihmisestä toiseen. Jokaisella on omat heikot kohtansa. Jumalan tahto on, että jokainen voisi palvella Häntä, Hänen voimassaan. Silloin Jumalan elämä voi tuottaa hedelmää. 

Omassa elämssäni ainakin katse kääntyy helposti omiin epäonnistumisiin ja heikkouksiin, tai sitten ympäröivät maailman odotuksiin. Pitäisi aina muistaa, kuinka palveleminen, oli se sitten mitä tahansa, tapahtuu Jumalan voimassa, ja Hänen viisautensa turvin. Toisaalta helposti tulee vertailtua omaa panostaan toisten panokseen, vaikka jokaisella on oma Jumalan tarkoittama kutsumus, eikä vertaaminen toisiin kannata. Tämän kuvan löysin joskus Facebookissa, ja minusta ajatus on loistava. Suomeksi se on suunnilleen niin, että "Elämä on vaikein koe. Monet epäonnistuvat, koska yrittävät kopioida toisilta, ymmärtämättä, että jokaisella on erilainen kysymyspaperi."


Jumalan tahto on, että voimme kantaa hedelmää, jonka Hän itse on kasvattanut. On monia asioita, jotka voivat sen kasvun tukahduttaa, mutta Jumala on halukas ja voimallinen auttamaan meitä. Eräässä päiväkokouksessa koin, että Jumala halusi sanoa näin:

"Minä olen kutsunut sinut kantamaan hedelmää. Älä tukahduta sitä, mitä minä olen sinuun laittanut itämään. Minä raivaan maan kaikista ohdakkeista, ja siunaan sen siemenen, joka saa kasvaa ja kantaa ikuista hedelmää." 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Viinipuu ja oksat

En ole hetkeen kirjoittanutkaan blogia, vaikka monenlasia ajatuksia onkin mielessä pyörinyt. :) 

Katselin tänään tv:stä uskonpuhdistuksen juhlajumalanpalvelusta. Katolisen ja luterilaisen kirkon johtajat seisoivat yhtenä rintamana. 

Saarnan aiheena oli Jeesuksen vertaus viinipuusta (Joh. 15:1-6)
"Minä olen totinen viinipuu ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsessään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat."

Koska jumalanpalveluksessa oli teemana osittain myös anteeksiantamus, se tuli esiin myös saarnassa. En katsonut koko tilaisuutta, mutta minua puhutteli, kun puhuja sanoi, että sekä katolisella ja luterilaisella puolella (samoin kuin varmaan myös helluntailaisella ja vapaakirkollisella ja... puolella) on välillä ajateltu niin, että tuo toinen seurakunta on se kuollut oksa, joka ei kanna hedelmää, ja joka tulisi polttaa. Tämä asenne on rikkonut sitä Jeesuksen kehotusta, että seurakunnan tulisi olla yhtä. 

Toki, kirkkokuntien välillä on paljonkin opillisia ja kulttuurisia ym. eroavaisuuksia, sitä ei tarvitse peitellä tai yrittää lakaista maan alle. Eroavaisuuksista huolimatta on mahdollista suhtautua kunnioittavasti niihinkin, jotka uskovat ja toimivat joissain asioissa eri tavalla, eikä kyseenalaistaa sitä, etteivätkö "ne toiset" olisi osa viinipuuta. 

Tämä ajatus pätee paitsi kirkkokuntien ja seurakuniten tasolla, myös ihan yksilötasolla. Minulla on ainakin kavereita, jotka ajattelevat joistain asioista toisin, tai tulkitsevat Raamattua eri tavalla kuin minä. Kuitenkin, minulla ei ole oikeutta kiistää heidän osallisuuttaan tuosta viinipuusta, jossa saan itsekin olla osana. Aina pitäisi muistaa, että tämä kaikki on suurta Jumalan armoa, eikä omilla voimillaa kukaan pysy viinipuussa. 

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä (Room. 11), kuinka meidät pakanat on oksastettu jaloon oliivipuuhun, vastoin luontoa. Ja juuri on se, joka kannattaa meitä. eikä oksastetulla villioksalla ole aihetta ylpeyteen. (Näin vapaasti tulkittuna.) :) 

Ja tämä yhteys, meidän kaikkien erilaisten kesken on suurta rikkautta. Tässä oma käännökseni aiheeseen sopivasta ajatuksesta, joka on kirjasta Translating Bible into Action: 

Jumala loi jokaisen ainutlaatuiseksi. Seurakunnan yhteys ei johdu siitä, että kaikki sen jäsenet ovat samanlaisia vaan siitä, että kunnioitamme jäsenten moninaisuutta. Jokainen ihminen ja ryhmä tuo ylistystä Jumalalle omalla ainutlaatuisella tavallaan. Jos joku ihminen tai ryhmä laiminlyö Jumalan ylistämisen omalla kielellään ja käyttäen oman kulttuurinsa tapoja, se ylistyksen kirjo, mistä Ilm. 7:9-10 puhuu, tulee olemaan epätäydellinen ja seurakunta tulee olemaan siltä osin köyhempi.