Osallistuin 6.-7.6. Women in Missiology -verkoston seminaariin Birminghamissa, joka oli tosi mielenkiintoinen. Puheenvuoroista jäi paljon pohdittavaa, lisäksi oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja jutella heidän kanssaan. (Oli myös mukava seminaarin jälkeen rentoutua ystävien luona Devonissa, Etelä-Englannissa.)
Seminaarin toisena pääpuhujana oli Mary Evans, jonka aiheena oli Vanhan testamentin kertomukset. Hän otti esimerkkejä mm. Tuomarien kirjasta, jota monet pitävät suorastaan epäkristillisenä. Ja sitähän se onkin. Kirjassa on monia järkyttäviä kertomuksia, joiden tarkoitus ei olekaan kuvata kristillistä elämää, vaan sitä, mitä se ei ainakaan ole. Ne tuovat esiin kritiikkiä esimerkiksi vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan.
Yksi esimerkki tästä on Tuom. 13, jossa Herran enkeli ilmestyy Simsonin äidille. Kun hän kertoo miehelleen, mitä hänelle on tapahtunut, ei hänen miehensä usko. Mies rukoilee, että enkeli ilmestyisi uudelleen niin, että hän on itse paikalla. Jumala vastaa rukoukseen, ja enkeli ilmestyy uudelleen, mutta jälleen niin, että mies ei ole paikalla. Kun mies saapuu paikalle, enkeli kertoo, mitä heidän on tehtävä. Tämä kaikki tapahtui sellaisen kulttuurin keskellä, jossa naisen todistus oli arvoton. Kuitenkin Simsonin äiti, jonka nimeä emme tiedä, on Jumalan todistaja. Minusta huvittavaa on, että Jumala vastaa miehen rukoukseen ilmestymällä jälleen tämän vaimolle, kun mies ei itse ole paikalla, ikään kuin korostaakseen, että hän suhtautuu kriittisesti silloiseen yhteiskuntajärjestykseen ja että naisenkin todistuksella on merkitystä.
Toinen ajatuksia herättävä kertomus, jonka Mary Evans otti puheessaan esille, oli Iisakin tarina. Aabraham ja hänen pojanpoikansa Jaakob (tai myöhemmin Israel) kuvataan Raamatun tekstissä suurina sankareina. Iisak siinä välissä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hänet kuvataan iloisena ja tyytyväisenä ihmisenä. Luvussa 1. Moos. 22 kuvataan kaikille tuttu tapahtuma, jolloin Jumala testaa Aabrahamin uskoa pyytämällä tätä uhraamaan poikansa Iisak. Tekstissä ei mainita, että Iisak olisi kapinoinut tätä vastaan, vaan hän tyytyy osaansa. Luvussa 1. Moos. 24 kerrotaan, kuinka Aabraham lähettää palvelijansa hakemaan vaimoa Iisakille. Vanhemmat järjestivät yleensäkin lastensa avioliitot tuossa kulttuurissa, mutta tekstin mukaan Iisakilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Luvussa 1. Moos. 27 kuvataan, kuinka Rebekka ja Jaakob onnistuvat huijaamaan sokeaa Iisakia.
Mary Evans esittikin puheessaan spekulatiivisen kysymyksen, että mitä jos Iisakilla olikin jonkilainen kehitysvamma. Joku voisi esittää vastalauseen, ja sanoa, että Iisak oli Jumalan valittu ja siunausken perillinen. Mutta miksi Jumala ei voisi valita tai siunata ihmistä, joka on kehitysvammainen? Jumala on valinnut ihmisiä, joilla on fyysinen sairaus, ja he ovat voineet olla suurena siunauksena omalla paikallaan. Samoin on niitä, joilla on psyykkisiä ongelmia, ja jotka ovat olleet Jumalan valittuja, ja jotka ovat olleet siunauksena monille.
Tällaisia pohdintoja mm. jäi mieleen viime viikolla olleesta seminaarista. Loppuun kuva Sidmouthista, jossa vietimme aikaa rannalla ja meressa kahlaillen, kun aurinko paistoi ihmeellisen lämpimästi.
Seminaarin toisena pääpuhujana oli Mary Evans, jonka aiheena oli Vanhan testamentin kertomukset. Hän otti esimerkkejä mm. Tuomarien kirjasta, jota monet pitävät suorastaan epäkristillisenä. Ja sitähän se onkin. Kirjassa on monia järkyttäviä kertomuksia, joiden tarkoitus ei olekaan kuvata kristillistä elämää, vaan sitä, mitä se ei ainakaan ole. Ne tuovat esiin kritiikkiä esimerkiksi vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan.
Yksi esimerkki tästä on Tuom. 13, jossa Herran enkeli ilmestyy Simsonin äidille. Kun hän kertoo miehelleen, mitä hänelle on tapahtunut, ei hänen miehensä usko. Mies rukoilee, että enkeli ilmestyisi uudelleen niin, että hän on itse paikalla. Jumala vastaa rukoukseen, ja enkeli ilmestyy uudelleen, mutta jälleen niin, että mies ei ole paikalla. Kun mies saapuu paikalle, enkeli kertoo, mitä heidän on tehtävä. Tämä kaikki tapahtui sellaisen kulttuurin keskellä, jossa naisen todistus oli arvoton. Kuitenkin Simsonin äiti, jonka nimeä emme tiedä, on Jumalan todistaja. Minusta huvittavaa on, että Jumala vastaa miehen rukoukseen ilmestymällä jälleen tämän vaimolle, kun mies ei itse ole paikalla, ikään kuin korostaakseen, että hän suhtautuu kriittisesti silloiseen yhteiskuntajärjestykseen ja että naisenkin todistuksella on merkitystä.
Toinen ajatuksia herättävä kertomus, jonka Mary Evans otti puheessaan esille, oli Iisakin tarina. Aabraham ja hänen pojanpoikansa Jaakob (tai myöhemmin Israel) kuvataan Raamatun tekstissä suurina sankareina. Iisak siinä välissä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hänet kuvataan iloisena ja tyytyväisenä ihmisenä. Luvussa 1. Moos. 22 kuvataan kaikille tuttu tapahtuma, jolloin Jumala testaa Aabrahamin uskoa pyytämällä tätä uhraamaan poikansa Iisak. Tekstissä ei mainita, että Iisak olisi kapinoinut tätä vastaan, vaan hän tyytyy osaansa. Luvussa 1. Moos. 24 kerrotaan, kuinka Aabraham lähettää palvelijansa hakemaan vaimoa Iisakille. Vanhemmat järjestivät yleensäkin lastensa avioliitot tuossa kulttuurissa, mutta tekstin mukaan Iisakilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Luvussa 1. Moos. 27 kuvataan, kuinka Rebekka ja Jaakob onnistuvat huijaamaan sokeaa Iisakia.
Mary Evans esittikin puheessaan spekulatiivisen kysymyksen, että mitä jos Iisakilla olikin jonkilainen kehitysvamma. Joku voisi esittää vastalauseen, ja sanoa, että Iisak oli Jumalan valittu ja siunausken perillinen. Mutta miksi Jumala ei voisi valita tai siunata ihmistä, joka on kehitysvammainen? Jumala on valinnut ihmisiä, joilla on fyysinen sairaus, ja he ovat voineet olla suurena siunauksena omalla paikallaan. Samoin on niitä, joilla on psyykkisiä ongelmia, ja jotka ovat olleet Jumalan valittuja, ja jotka ovat olleet siunauksena monille.
Tällaisia pohdintoja mm. jäi mieleen viime viikolla olleesta seminaarista. Loppuun kuva Sidmouthista, jossa vietimme aikaa rannalla ja meressa kahlaillen, kun aurinko paistoi ihmeellisen lämpimästi.
Kiitos, Leena! Kiinnostavaa!
VastaaPoista