Sivut

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Negatiivinen ja positiivinen kehä

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle, kun luin tämän Ylen toimittajan kirjoittajan artikkelin. Tekstin voi lukea linkistä kokonaisuudessaaan, mutta tässä lyhyesti, mitä jäin pohtimaan. 

Toimittaja oli pohtinut sitä, miksi tavalliset suomalaiset, jotka pari vuotta sitten jakoivat somessa söpöjä kissavideoita ja pitivät hauskaa kavereidensa kanssa, ovat nyt täyttäneet sen vihapuheella. (Tavalliset ihmiset siis avoimesti kirjoittavat, kuinka he haluaisivat tapppaa ihmisiä.) Toimittaja teki kokeen, ja loi Facebookkiin profiilin, jonka oli tarkoitus kuvastaa keskivertosuomalaista. Aluksi tämä tyyppi tykkäsi vähän kaikenlaisista sivuista ja artikkeleista, mutta sitten hän alkoi tykkäämään ns. maahamuuttokriittisistä sivustoista jne. ja kokeen lopussa tyypin uutisvirrassa ei näkynyt muita uutisia kuin pelkkää vihapuhetta ja rasismia. Facebookilla nimittäin on sellainen algoritmi, jonka mukaan tietokone sitten valitsee ne tiedot, mitä kenellekin näytetään, sen mukaan, mistä kukakin on kiinnostunut. Eli ihminen voi löytää itsensä vaikkapa keskeltä aina vain kovenevaa vihapuhetta, tai toisenlaisesta "kuplasta", jossa kaikki ajattelevat samalla tavalla kuit tämä ihminen itse. 

No, mitä tällä sitten on tekemistä uskon kanssa? Jäin miettimään sitä, että jos kerran tällainen negatiivinen kupla tai kierre on mahdollinen, niin eikö sitten positiivinen olisi? Negatiivisella kehällä tarkoitan vähän tuon yllä kuvatun kaltaista tilannetta. Ikävistä asioista saa puhua ja niitä pitää käsitellä, mutta niihin kiinni jääminen voi johtaa tosi syvälle. 

Piirsin joskus kuvan erään saarnan pohjalta. (En muista saarnaajaa enkä aihetta, ja kuva on jossain paikassa x.) Kuvassa oli henkilö, joka näytti olevan kaltereiden takana. Henkilö näytti vihaiselta, ja piti kaltereista kiinni, katsellen eteensä. Kaltereiden edessä oli kuiva hiekkainen maa. Mutta henkilön takana oli vehreä puutarha. Siellä oli myös Jeesus, joka oli valmistanut tälle henkilölle pikinik-aterian. Mutta henkilö katsoi tiukasti toiseen suuntaan, piti kaltereista kiinni, ja luuli olevansa vankilassa. Jos hän olisi päästänyt irti, ja kääntynyt, olisi hän huomannut olevansa vapaa, kaltereiden oikealla puolella. Vankila oli siis se kuiva paikka, johon henkilö niin tiukasti tuijotti.

Joskus on niin, että ihminen jää kiinni johonkin, esim. katkeruuteen tai negatiivisuuteen. Olen joskus törmännyt tällaisiin ihmisiin. On totta, että elämässä tulee eteen monenlaisia vaikeuksia, ja että se on epäoikeudenmukaista. Meidät on kuitenkin kutsuttu vapauteen Kristuksessa. Vapautuminen voi joskus viedä aikaa, mutta se on kuitenkin mahdollista.

Uudessa testamentissa annetaan uskoville ohjeita, miten tulisi asennoitua elämään ja vaikeuksiin. Tässä joitain esimerkkejä:

Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä (4:8)
Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. 

Meidät on kutsuttu siunaamaan: 
1. Piet. 3:9
Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa: sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. 

Paavali kehottaa:
1. Tess. 4:18
Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. 

Uskova voi olla kiitollinen myös vaikeuksien keskellä, sillä hän tietää, että rakastava Kaikkivaltias on hänen kanssaan. 

Paavali kehottaa meitä myös iloitsemaan, varsinkin Filippiläiskirjeessä, joka on kirjoitettu vankilassa:
Fil. 4:4
Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon: Iloitkaa!

Yhteenvetona voisin sanoa, että samoin kuin tuo aluksi mainittu negatiivinen kierre, myös positiivinen kierre on mahdollinen, ja siihen meitä kehotetaan. Se ei perustu siihen, että yritän vaikeuksien keskellä olla kiitollinen tai iloinen, vaan se perustuu siihen, että saan tuntea Hänet, joka on Kaikkivaltias Isäni. Kaikki on Jumalan kädessä, ja Hän on voimallinen toimimaan myös minun ja läheisteni elämässä. Uskon kautta voin iloita jo tänään siitä vastauksesta, jonka saan tulevaisuudessa.

Kyse on siis toivon näkökulmasta. Jostain löysin tällaisen kuvan, jonka teksti menee suunnilleen näin: Ihmiset, jotka jättävät kaiken Jumalan käsiin, lopulta näkevät kaikessa Jumalan käden.