Sivut

tiistai 20. elokuuta 2013

Right place

Nyt oon ollut viikon verran täällä IK:ssa lähetyslinjalla. Tää biisi alkoi soimaan päässä tämän päiväisessa rukoushetkessä. Useampikin ihminen tällä kurssilla hakee omaa paikkaansa Jumalan suunnitelmissa. Siitä johtuen monen suunnitelmat tulevaisuuden suhteen on aika auki, kuten myös mun. Siksipä tässä mennään eteenpäin vähän sokkona. Mutta kaikki on Hänen kädessään. Varsinkin toi biisin kertosäkeistö puhutteli mua tänään.

"You're in the right place - trusting only Him
You're in the right place - kick back and just depend
You're in the right place - to see what He can do
You're in the right place - He will come through"




maanantai 5. elokuuta 2013

Usko ja epäilys

Nämä hajanaiset ajatukset ovat pyörineet jo kauan mielessäni, ja sunnuntaina kuulin hyvän saarnan, joka liippasi aihetta, joten ajattelin kirjoittaa ajatukseni tänne.


Yksi lempibändeistäni on Guardian, ja yhdellä levyllään he laulavat laulun Preacher and a Bear. Laulu kertoo surkuhupaisan tarinan saarnamiehestä joka lähti metsästämään. Saarnamies kohtaa karhun reissullaan, ja kiipeää puuhun. Puussa hän rukoilee: "

Oh Lord, didn't you deliver Daniel from the Lions Den. A-men, Jonah from a belly of a whale and then Three Hebrew children from a fiery furnace, The good book do declare, Oh, Lord, if you can't help me, please don't help that bear."


Saarnamiehen rukous on jotenkin niin kuvaava ja inhimillinen. Täytyy tunnustaa, että sama ajatus on ollut myös mulla: tietysti uskon, että Jumala on Kaikkivaltias, joka on tehnyt ihmeitä ilman määrää Raamatun ajoista aina nykypäivään asti. Kuitenkin, kun on kysymys oman elämän vaikeasta tilanteesta tai jonkun läheisen kipeästä rukousaiheesta, on paljon vaikeampi luottaa siihen, että Jumala on voimallinen ja halukas auttamaan.

Epäilykset nousevat joskus pintaan, ja se on inhimillistä. Olin joskus lähetysaiheisessa rukousillassa Tampereen Vapaaseurakunnassa, ja siellä oli joku ulkomaalainen puhuja. (En muista, kuka hän oli. Tämä puhuja saarnasi jakeista Matt. 28:16-20. Hän nosti esiin lauseen, jota en ollut huomannut aiemmin, jakeessa 17: Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskun muutamat epäilivät. Nämä tyypit olivat siis ylösnousseen Kristuksen seurassa, ja jotkut epäilivät. (En tiedä, epäilivätkö he Kristuksen ylösnousemusta vai mitä, teksti ei kerro enempää.) Jakeesta 18 eteenpäin sanotaan: Jeesus tuli heidän luokseen, ja puhui heille (niille epäilijöille?)  näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Uskon, että Jumalan tahto on kasvattaa luottamustamme Häneen, mutta se on Hänen tekoaan meissä, ei meidän omaa yritystämme. 

Lopuksi vielä Anni Korpelan (mun lempirunoilija)  runo, joka liittyy aiheeseen: 

Minun armossani on sinulle kyllin

He todistavat sinusta, Herra, 
palavin sanoin. 
Puhuvat uskostaan suurella äänellä,
 varmuudella, niin kuin se ei koskaan järkkyisi. 

Enkä minä epäile 
heidän aitouttaan - en.

He kokevat ihmeitä,
heillä on aina Henki päällä, 
eikä sinun siunausvirtasi
katkea heistä hetkeksikään.

Enkä minä epäile, Herra, 
Tässäkään heidän sanojensa vilpittömyyttä.

Sillä kuinka he voisivat päästää 
suustaan sanoja
noin vain
turhan takia
Sinun Hengestäsi.
Sinun siunauksistasi.

Mutta tämän minä
tahtoisin kysyä Sinulta, Herra, 
ja ihan hiljaa, 
niin hiljaa
etteivät nämä väkevät
ja vahvauskoiset kuule:

Huolithan tällaisen vähäuskoisen
ja arkamielisen luoksesi?
Kelpuutathan omaksesi ja rakastat?
Huolithan Herra, 
vaikka olenkin melkein kuin tuo 
mykkä kyyhkynen, 
lauluista tyhjä ja pelokas?
Tunnustan Sinulle näin suoraan tämän,
sillä tiedän, ettet pidä teeskentelijöistä.

Ainoa ihme, 
jonka tiedän kokeneeni,
on anteeksiantosi.
Ainoa kerskaus,
Sinun armosi!

ja kuitenkin: 
Vaikka minulla ei olekaan 
palavia sanoja, 
ei näkyjä eikä ilmestyksiä, 
uskallan kuistata Sinulle kahdenkesken,
ihan hiljaa:

Sinun armossasi on minulle kyllin.
Ja Sinä vastaat, 
oi Sinä vastaat; 
Niin on, sinä arkamielinen ja pelokas,
ja näytät haavojasi.

-Anni Korpela