Oon tässä vuoden alussa keskittynyt väikkäriin, ennen kuin essee-stressi valtaa alaa. Istuin eilen kirjastossa lukemassa kommentaareja, ja sieltä löytyi joitain helmiä. (On välillä ihan kivaa, kun saa tutkia Raamattua "työkseen".) :) Eli tässä jotain ajatuksia eiliseltä.
Eräs luku, jota tutkin, on Hesekiel 18.
Jakeessa 2 Jumala esittää profeetan kautta näin:
"Mikä teidän on, israelilaiset? Teidän maassanne hoetaan sananpartta: -- Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo."
Tätä seuraa hypoteettinen kuvaus kolmesta sukupolvesta: ensimmäisen sukupolven edustaja on vanhurskas, eli hän tekee sitä, mikä on oikein (jakeet 5-9), ja hän saa elää. Hänen poikansa onkin sitten isänsä vastakohta, ja tekee kaikkea sitä, mikä on väärin (jakeet 10-13), ja hänen on kuoltava. Pojanpoika taas palaa isoisänsä jäljille, ja tekee sitä mikä on oikein (jakeet 14-17), ja hän saa elää. Jumalan vastaus tämän vertauksen kautta onkin, että jokainen vastaa omista synneistään (jae 20). "Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan
isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa
vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan."
Luvun loppuosassa taas kuvataan sitä, kuinka ihminen voi kääntyä jumalattomuudesta Jumalan puoleen, ja hän saa elää. Sama toimii myös toisinpäin: ihminen voi myös kääntyä vanhurskaudesta jumalattomuuteen. Luku päättyy vetoomukseen: Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin
sanoo Herra Jumala. "Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys
olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä
tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te
kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa -- näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!"
Hesekiel kirjoitti siinä historiallisessa tilanteessa, kun juutalaisia oli viety pakkosiirtolaisuuteen (tämä tapahtui 567/8 eKr). Ihmiset kokivat, että Jumala rankaisi heitä isiensä synneistä (2. Moos. 20:5: Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan
isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.) Tästä syystä monet kokivat, että ei ollut mitään järkeä elää moraalisesti oikein. Heitä rangaistiin tekivätpä he mitä tahansa. Jumala haluaa tässä profeetan kautta vastata tähän kysymykseen. Ja vastaus on se, että jokainen on vastuussa omista teoistaan.
Walther Zimmerli kirjoittaa kommentaarissaan:
"God is
always concerned with my generation; his word concerns me, without
the way being blocked by those who have gone before. ... Any fatalism which sees the
scales to be hopelessly weighed down by the burden of past sins is
broken by the call to enter the open door to life. Any ponderous
”doctrine of righteous retribution” is broken through by this
unheard freedom of God to promise life, which itself penetrates into
every guilty and rebellious person's experience."
Me emme enää elä lain alla, joten Hesekielin tekstiä ei siinä mielessä voi soveltaa tähän päivään. Mutta periaatteet ovat pysyneet samana: Jumalan edessä olemme yksilöinä, menneiden sukupolvien taakkaa ei sälytetä meidän harteillemme. Ja toisaalta, kääntymys on mahdollista, molempiin suuntiin. Sen sijaan vanhurskaat teot on jo tehty: Jeesus Kristus täytti lain määräykset eläen täydellisen ja puhtaan elämän. Siihen vedoten saamme armosta osaksemme anteeksiantamuksen ja lahjavanhurskauden!
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen
turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti
tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi
ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.
Room. 8:1-4
