Better than I know myself

Tää biisi alkoi tänään soimaan päässä. Se sopii kyllä tunnelmiin. Oon tässä kevään aikana käynyt omia prosesseja läpi, ja välillä tuppaa ahdistamaan kovastikin, mutta oon hokenut itselleni, että enää muutama viikko jäljellä. Näissä pohdinnoissa on ollut ihana turva siinä, että Jumala tuntee minut ja rakastaa minua, eilen, tänään ja huomena, aina loppuun asti. 

Tässä sanat: 

Cliff Richards: Better than I know myself

You were there - at the moment I began

When the child became a man

Saw my future in the making

Saw the path my life was taking 

You saw  a million things I'll never understand

You know me better than I know myself

Better I know myself

Time after time you show it to be true

That no one loves me like you

You are here so let it rain or let it shine

You are with me all the time

When I'm waking - when I'm sleeping

In the secret thoughts I'm keeping

You know everything about this heart of mine

You know me better than I know myself

Better I know myself

Time after time you show it to be true

That no one loves me like you

You'll be there - when the end of time has come

And I know you'll take me home

So I thank you for tomorrow

All my joys and all my sorrows

And I thank you for the greatest thing I've known 

You know me better than I know myself

Better I know myself

Time after time you show it to be true

That no one loves me like you

 Video ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta biisi on hyvä. :)

... and that's who I am

Sain tällaisen haasteen Henna Marian blogista:

Tehtävänä oli valita tältä sivustolta http://andthatswhoiam.tumblr.com/  kuvista sellaisia, jotka kuvaavat itseä ja liittää ne blogiin. Tässä tulee jonkinlainen kokoelma, millainen koen olevani. :) 

Talvi on kanista ja ihanaa aikaa, varsinkin, kun on paljon lunta! Tosin näin huhtikuussa ei lunta enää tarvittaisi. :)

 Kuvis oli mun lemppariaine koulussa, sillä en itseasiassa kokenut sen olevan edes oppiaine. Mulle se oli rentoutumisen aikaa. Vähälle on jäänyt maalailut viimeaikoina, pitäisköhän tänään vielä ottaa pensselit ja maalit esiin...

Seurassa saatan monesti olla hiljaa, mutta ajatuksia silti riittää. Mutta sitä ei monet välttämättä tiedä tai aavista. Eikä mulla ole suurta tarvetta tuoda ajatuksiani esiin joka paikassa, mutta kun hetki (tai seura) on sopiva, niin kyllä saan suuni auki.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kävin joitain vaikeita juttuja läpi, ja niissä vaiheissa kirjoittaminen oli terapiaa. Kun muutin Joensuusta pois, muuttokuormassa oli laatikollinen tekstejä, päiväkirjoja, runoja, näytelmiä, tarinoita...  Kirjoittaminen on mulle se tapa ilmaista itseäni, maalaamisen tai töhertämisen ohella. 

Tällä hetkellä, kun lähetyslinjan loppu häämöttää, tuntuu tältä. Joitain askeleita tiedän tulevaan, mutta aika vähän. Onneksi kaikki on suuremmissa käsissä, ja vaikka juuri nyt en tiedäkään määränpäätä, niin Hän tietää! :)

Still

Vaikka omassa elämässäni ei nyt sen suurempia myrskyjä olekaan, niin silti tämä biisi kosketti tänään. (Ehkä postaan jotain järkevää myöhemmin tällä viikolla...)

Father you are the king over the flood

I will be still and know you're God

Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa!

Ps. 46:10

Pieni runo

Taidan vähitellen olla suunnilleen (fyysisesti) normaalikunnossa. :) Flunssan ja poskiontelotulehduksen jälkeen sain loman kunniaksi mahataudin, onneksi lievässä muodossa.

Vanhempieni muuton jäljiltä pengoin varastossa olevia kirjalaatikoitani, ja löysin Tuula Palolan runokirjan En pelkää sinua elämä. Kirjoitan tähän yhden, joka kolahti tänään, varsinkin runon viimeinen säe.

Ei ole onnettomuus, 

jos ei vaikeana hetkenä tiedä, 

mitä tehdä.

Onnettomuus voi olla, 

jos ei tunne 

kaikkien mahdollisuuksien 

Jumalaa

Jumala ei tuomitse sinua siitä

että olet ihminen. 

Älä sinäkään

-Tuula Palola

Pieni ajatus Isästä

Tää on ollut flunssassa, joten kirjoittaminen tänne on jäänyt vähemmälle. Nyt on olo jo suunnilleen normaali, ja ajatuskin alkaa vähitellen (ehkä) kulkemaan... :) 


Kävin tänään läpi vanhoja puheita, mitä oon pitänyt joskus. (Mulla on saarna tulossa tuolla srk vierailulla.) Löysin uudelleen yhdestä saarnasta tämän tekstin, johon olin siinä viitannut. Se kolahti jälleen kerran, pitänee lukea useampaan kertaan, että se menisi kunnolla tajuntaan. :)


“Mestari tuomitsee tuloksen mukaan, mutta meidän Isämme tuomisee yrityksen mukaan. Epäonnistuminen ei aina merkitse väärin tekemistä. Hän tietää kaiken hinnan ja hän punnitsee silloin, kun muut mittaavat. Teidän Isänne! Ajattele, miten suuressa arvossa hän pitää lastensa vaatimattomia yrityksiä, vaikka ne olisivat toisten silmissä kömpelöitä ja mitättömiä. Kaikki johtuu siitä siunatusta totuudesta, että hän on Isä. Älä pelkää omistaa sitä itsellesi.”
(Mark Guy Pearse)


Tää biisi on ihana: Brian Doerksen: Song for the prodigals (I am your Father). Oli mulle yhdessä vaiheessa tosi tärkeä.

Sinusta voima virtaa

 Ihanan kauniit pastellivärit täyttävät maiseman, ja lunta satelee hiljalleen. Kaunista, sanon minä. Olisi ihana hengähtää hetkeksi, mutta kaikenlaista hommaa riittää. Ei olekaan ihme, että kaiken aherruksen keskellä on tainnut väsymys vallata mielen. Mutta tämä laulu alkoi soimaan tänään päässä: 

Olli Helenius: Sinusta virtaa voima

"Sinusta voima virtaa

Sinusta lohtua saan

Väsynyt olen

ja pettynytkin

Sinusta virtaa voima"

Hesekiel 18 ja henkilökohtainen vastuu

Oon tässä vuoden alussa keskittynyt väikkäriin, ennen kuin essee-stressi valtaa alaa. Istuin eilen kirjastossa lukemassa kommentaareja, ja sieltä löytyi joitain helmiä. (On välillä ihan kivaa, kun saa tutkia Raamattua "työkseen".) :) Eli tässä jotain ajatuksia eiliseltä.

Eräs luku, jota tutkin, on Hesekiel 18. 

Jakeessa 2 Jumala esittää profeetan kautta näin: 

"Mikä teidän on, israelilaiset? Teidän maassanne hoetaan sananpartta: -- Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo." 

Tätä seuraa hypoteettinen kuvaus kolmesta sukupolvesta: ensimmäisen sukupolven edustaja on vanhurskas, eli hän tekee sitä, mikä on oikein (jakeet 5-9), ja hän saa elää. Hänen poikansa onkin sitten isänsä vastakohta, ja tekee kaikkea sitä, mikä on väärin (jakeet 10-13), ja hänen on kuoltava. Pojanpoika taas palaa isoisänsä jäljille, ja tekee sitä mikä on oikein (jakeet 14-17), ja hän saa elää. Jumalan vastaus tämän vertauksen kautta onkin, että jokainen vastaa omista synneistään (jae 20). "Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan." 

Luvun loppuosassa taas kuvataan sitä, kuinka ihminen voi kääntyä jumalattomuudesta Jumalan puoleen, ja hän saa elää. Sama toimii myös toisinpäin: ihminen voi myös kääntyä vanhurskaudesta jumalattomuuteen. Luku päättyy vetoomukseen: Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt.  Näin sanoo Herra Jumala. "Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa -- näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!"

Hesekiel kirjoitti siinä historiallisessa tilanteessa, kun juutalaisia oli viety pakkosiirtolaisuuteen (tämä tapahtui 567/8 eKr). Ihmiset kokivat, että Jumala rankaisi heitä isiensä synneistä (2. Moos. 20:5: Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.) Tästä syystä monet kokivat, että ei ollut mitään järkeä elää moraalisesti oikein. Heitä rangaistiin tekivätpä he mitä tahansa. Jumala haluaa tässä profeetan kautta vastata tähän kysymykseen. Ja vastaus on se, että jokainen on vastuussa omista teoistaan. 

Walther Zimmerli kirjoittaa kommentaarissaan: 

"God is always concerned with my generation; his word concerns me, without the way being blocked by those who have gone before. ... Any fatalism which sees the scales to be hopelessly weighed down by the burden of past sins is broken by the call to enter the open door to life. Any ponderous ”doctrine of righteous retribution” is broken through by this unheard freedom of God to promise life, which itself penetrates into every guilty and rebellious person's experience."

Me emme enää elä lain alla, joten Hesekielin tekstiä ei siinä mielessä voi soveltaa tähän päivään. Mutta periaatteet ovat pysyneet samana: Jumalan edessä olemme yksilöinä, menneiden sukupolvien taakkaa ei sälytetä meidän harteillemme. Ja toisaalta, kääntymys on mahdollista, molempiin suuntiin. Sen sijaan vanhurskaat teot on jo tehty: Jeesus Kristus täytti lain määräykset eläen täydellisen ja puhtaan elämän. Siihen vedoten saamme armosta osaksemme anteeksiantamuksen ja lahjavanhurskauden!

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin,  jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. 

Room. 8:1-4