En olekaan tänne blogiin kirjoittanut pohdintojani taas hetkeen. Kaikenlaista sitä on kyllä tullut pohdittua. Esimerkiksi olemme ensi sunnuntaina soluna vastuusa jumiksesta täällä Vammalassa, ja mulla on silloin saarnavastuu. Jumiksen teemana on Valitus ja rehellisenä Jumalan edessä oleminen. Siitäkin jossain vaiheessa kirjoitan tänne. :)
Nämä ajatukset nousivat mieleeni, kun luin Ylen sivuilta jutun, jossa kerrottiin, kuinka jossain päin Suomea järjestetään kansanopistossa mm. enkelihoidon kurssi. Tämä kurssi oli tullut täyteen heti ilmoittautumisen ensimmäisenä päivänä. Jäin pohtimaan, miksi ihmiset haluavat niin innokkaasti osallistua tällaisille "huuhaa -kursseille". Tulin siihen tulokseen, että nämä kurssit vastaavat johonkin tarpeeseen, mitä ihmisillä on, esimerkiksi hengellisyyden kokemisen tarpeeseen.
Aloin sitten pohtia, miksi nämä ihmiset ohjautuvat tällaisten "huuhaa -juttujen" tai ei-kristillisen hengellisyyden pariin, mutta kristillisten seurakuntien jäsenmäärässä tämä kaipaus ei näy. Jäin miettimään sitä, mitä voitaisiin seurakunnissa tehdä toisin, jotta ihmiset, jotka kaipaavat elämäänsä hengellisyyttä, voisivat löytää sen kristillisen seurakunnan piiristä.
Itse katselen asiaa helluntailaisuuden näkökulmasta, ja voisin sanoa, että ei meillä välttämättä ole sellaista toimintaa, mikä vastaisi tähän tarpeeseen. Esimerkiksi helluntailaisessa perinteessä mystiikka, mietiskely tai hiljaisuuden retiriitit ovat olleet aika harvinaisia. (Tai en itse ole sellaisiin kovinkaan usein törmännyt.) Tämä on tosin sellainen heitto mutu -tuntumalla. :)
Toinen asia, mikä nousi tuosta Ylen jutusta, oli se, että opiston rehtorin mukaan noiden kurssien sisältö on lähinnä keskustelua, eikä sisällä hoitoalan opetusta. Tämä mielestäni tuo hyvin esiin sen, että ihmisillä on yleensä tarve tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Siksi keskusteleminen, vaikka vieraan ihmisen kanssa, voi jossain tilanteessa olla ensiarvoisen tärkeää. Tämä on huomattu myös seurakunnan toiminnassa, sillä seurakunnassakin on monia ihmisiä, jotka haluavat tulla kohdatuksi, esimerkiksi solussa tai muussa pienryhmässä.
Eräässä laulussa sanotaan, että Jeesus on vastaus. Muistan, kun joku sitten kysyi, että mikä on kysymys. Jäin tämän kaiken keskellä pohtimaan sitä, mihin tarpeeseen eri seurakunnan toimintamuodot vastaavat, ja olisiko mahdollista pohtia seurakunnan / seurakuntien toimintaa tarveharkintaisesta näkökulmasta. (Helluntaipiireissä evankeliointi on ollut tärkeässä roolissa, ja siksi omassa päässäni pohdin nimenomaan evankelioinen kannalta.) :)
Mutta tällaisia pohdintoja tällä kertaa. :)
Toinen asia, mikä nousi tuosta Ylen jutusta, oli se, että opiston rehtorin mukaan noiden kurssien sisältö on lähinnä keskustelua, eikä sisällä hoitoalan opetusta. Tämä mielestäni tuo hyvin esiin sen, että ihmisillä on yleensä tarve tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Siksi keskusteleminen, vaikka vieraan ihmisen kanssa, voi jossain tilanteessa olla ensiarvoisen tärkeää. Tämä on huomattu myös seurakunnan toiminnassa, sillä seurakunnassakin on monia ihmisiä, jotka haluavat tulla kohdatuksi, esimerkiksi solussa tai muussa pienryhmässä.
Eräässä laulussa sanotaan, että Jeesus on vastaus. Muistan, kun joku sitten kysyi, että mikä on kysymys. Jäin tämän kaiken keskellä pohtimaan sitä, mihin tarpeeseen eri seurakunnan toimintamuodot vastaavat, ja olisiko mahdollista pohtia seurakunnan / seurakuntien toimintaa tarveharkintaisesta näkökulmasta. (Helluntaipiireissä evankeliointi on ollut tärkeässä roolissa, ja siksi omassa päässäni pohdin nimenomaan evankelioinen kannalta.) :)
Mutta tällaisia pohdintoja tällä kertaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti