Kuuntelin tuosta otsikon aiheesta hyvän saarnan viime sunnuntaina. Se tuli mieleeni, kun pitkästä aikaa kuuntelin Pekka Laukkarisen levyä, jolla on kappale Nostit ja korjasit. Sen sanat menevät näin:
Nostit ja korjasit
(säv. Matti Laitinen, san. Mako Pihavainio)
Oven luona on vanha piironki, valaisin on sen nurkassa.
Lamppu jonka päällinen meni rikki, pöydältä pudotessa.
Sinä otit, ylös minut nostit ja sytytit valaisemaan,
Rikkinäinen lamppu kauas loisti, paloi valosi minussa.
Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata.
Valossas kylpeä, värini esiin saada.
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin.
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.
Ennen kai ehjä luulin niin,
mikään ei vahvaa satuta.
En mä tiennyt halkee kova kuori
pirstaleiksi kun hajoaa.
Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata.
Valossas kylpeä, värini esiin saada.
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin.
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.
En kuitenkaan ole ainoa.
Täällä on paljon valoja.
Jokaisessa oma naarmunsa,
valo tulee hajonneista lampuista
Täällä on paljon huoneita.
Liikaa pimeitä nurkkia.
Särkyneen kajo kirkkainta,
valo tulee hajonneista lampuista.
Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata.
Valossas kylpeä, värini esiin saada.
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin.
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.
Sama ajatus on Paavalilla, kun hän kirjoittaa (2. Kor. 12:9-10):
Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingosta, joihin joudim Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.
Ja aiemmin samassa kirjeessä Paavali kirjoittaa (2. Kor. 4:7):
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.
Paavali oli ymmärtänyt sen, mitä tuossa laulussakin tulee esiin: se voima, jota tämä maailma kaipaa ja tarvitsee ei ole ihmisen voimaa, vaan Jumalan. Se voima tulee esiin meidän ihmisten heikkouden kautta. Me voimme toki auttaa ja tehdä hyvää, mutta Jumalalla on ne "iankaikkisen elämän sanat". Tehtävämme on siis tuoda esiin tätä voimaa, niitä sanoja, sitä rakkautta, mikä tulee Jumalalta ja muuttaa maailmaa.
Loppuun Holley Gerthin blogista joskus löytämäni kuva (jonka jaoin fb:ssa joku aika sitten). Teksti menee suomeksi suunnilleen niin, että säröt meidän "täydellisessä" kulississa ovat itseasiassa enemmänkin ikkunoita, joista ihmiset voivat kaikkein selkeimmin nähdä Jeesuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti