Tänään, kiirastorstaina nousi mieleeni eräs Anni Korpelan runo, joka on minua koskettanut aiemminkin, nimeltään Vaikka kaikki muut. Se ei kaipaa enempää selittämistä, joten tässä se tulee.
Vaikka kaikki muut
Vaikka kaikki muut, Herra,
Sinut jättäisivät
niin en minä
En minä Sinua koskaan
kiellä enkä jätä
Sillä tiedäthän, Herra,
että rakastan Sinua enemmän kuin nämä muut.
Näin lailla Pietarin
vannoen kerskasin
ja veljeäni katsoin vähätellen.
Niin kauan meni, Herrani,
kun kansa kiittäin kulki jäljessäs
ja odotteli leipäihmeitäs,
kun kuolleet herätit ja annoit viiniä
olin, oi lähelläsi ylvästellen
ja galilealaisen seuraajaksi
mielelläni tunnustauduin silloinkin
kun hoosiannaa kansa huuteli
ja tietä palmunoksin kukitti.
Vaikka kaikki muut, Herra,
niin en minä.
Voi suuta kerskailijan.
Sydäntä pöyhkeää.
Kaikista haurain olin seuraajasi.
Pelkuri luona hiilivalkean
Sen tiesit Sinä.
Uskotko Herra, että rakastan?
-Anni Korpela
Tämän runon myötä toivotan siunattua ja armollista pääsiäisen aikaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti