Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys - yksilö ja seurakunta

Katsellessani tv:tä tässä yhtenä päivänä, törmäsin kanavan nettisivujen mainokseen, jossa kerrottiin, kuinka nyt on mahdollista muokata itselle näkyvää nettisivua niin, että näkee juuri ne asiat, jotka itseä kiinnostavat. Sama tuunausmahdollisuus on todellisuutta myös monissa muissa asioissa, kuten puhelimissa tai eri sovelluksissa. Se on hienoa, että voi muokata vaikka puhelimestaan omansa näköisen. Jäin kuitenkin pohtimaan, mikä merkitys tällä tuunaamisella ja yksilökeskeisyydellä on uskon ja seurakunnan kannalta. 

Seurakunnassa ja uskonelämässä kun yhteisöllisyys ja yksilöllisyys kulkevat käsi kädessä. Se on sellainen "on the other hand - on the other hand" -kysymys. (Sori englanninkielinen ilmaus, se tuli ensimmäisenä mieleen.) :) 

Toisaalta, olemme jokainen yksilöitä, Jumalan luomia ja Hänen rakkautensa kohteita juuri sellaisena kuin olemme. Hän on lahjonut meitä (=antanut meille lahjojaan) yksilöllisesti, ja kohtelee meitä yksilöinä, joten saamme olla kiitollisia siitä millaisia olemme, ilman tarvetta kopioida toisia. 

Toisaalta taas, olemme osa yhteisöä, seurakuntaa. Seurakunta koostuu Jumalan omista, Häneen uskovista ihmisistä. On olemassa universaalinen seurakunta, joka käsittää koko maailman kaikki Jeesuksen omat, ja paljon paikallisseurakuntia, paikallisia kristittyjen yhteisöjä. Paavalin opetuksen mukaan seurakunta on Kristuksen ruumis, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa, osana kokonaisuutta. 

1. Kor. 14:12-14

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät ja olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista.

Ja kristinuskon mukaan uskontomarkkinoilla tuunaaminen ei ole "in", eli kristitty ei voi vain napsia niitä piirteitä, jotka sattuvat itseä kiinnostamaan, ja luoda omanlaisensa uskonnon. Tosin kristillisiä seurakuntia on monenlaisia, joista voi valita sen, minkä kokee hengelliseksi kodikseen. :) 

Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä tulisi siis vallita tasapaino. Yksilön olisi hyvä nähdä se koko kuva, yhteisö, seurakuntaruuumis, ja kuinka yksilönä, omine yksilöllisine ominaisuuksineen ja luonteenpiirteineen saa olla osana sitä kokonaisuutta, joka saa yhteisönä valloittaa maailmaa Kristuksen rakkaudella. 

Ihmettelen - Lunastus

Joskus vuosia sitten olin Pekka Laukkarisen keikalla, jossa hän kertoi laulun 'Ihmettelen' taustan. Hän oli ostanut auton, joka oli hajonnut heti kättelyssä. Tämä oli aiheuttanut pohdinnan, miksi ihmeessä hän osti auton, joka menee heti rikki. 

Mutta Jumalahan on tehnyt juuri niin: Hän osti kalliilla hinnalla omakseen ihmisen, joka on keskeneräinen, erehtyväinen, rikkinäinen. Tästä oivalluksesta syntyi siis tuo mainittu laulu, jonka kerrossa lauletaan: 

"Kuinka rakkautesi arvoinen voi olla keskeneräinen, miksi kalliilla ostit särkyneen, sitä ihmettelen." 

(Koko laulun sanat jäljempänä tässä tekstissä. :) ) 

Pekka ei autoa ostaessaan tiennyt, että auto tulee hajoamaan, Jumala sen sijaan tiesi, mitä teki, kun ihmisen lunasti. 

Jumala maksoi meistä kalliin hinnan, kuten Pietari kirjeessään kuvaa: 

...tietäen, että ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan. 

1. Piet. 1:17-19

Paavali kuvaa myös tätä lunastusta Roomalaiskirjeessä, Room. 5:6-8: 

Laulun toisessa säkeistössä Pekka kirjoittaa viitaten Jeesuksen Tuhlaajapoika -vertaukseen: 

"Palvelijan paikkaa edessäs hain, että jollain kaiken korvaisin. Minut juhlapöytään kutsuttiin, sinä palvelijan viitta harteillasi"

Jumala ei siis lunastanut ihmistä voiton toivossa, vaan rakkaudesta meihin. Jumala ei lunastanut ihmistä, jotta tämä voisi maksaa lunastuksen hinnan takaisin esim. palvelemalla seurakunnassa. Eli Jumalan rakkaus on pyyteetöntä, täydellistä rakkautta. 

Luther (?) tai joku muu, on ilmaissut asian näin: 

"Jumala ei rakasta meitä siksi, että olemme arvokkaita, vaan me olemme arvokkaita siksi, että Jumala rakastaa meitä."

Ja lopuksi ne koko laulun sanat: 

Sanat: Pekka Laukkarinen

Sävel: Matti Laitinen

Tänään eteesi Jumala tieni vei.

Särkyneenä haurain askelin. 

Jälleen häpeän sitä mitä sisältä oon.

Mutta pyydän päästä valoon. 

Sinä katseesi käänsit minuun päin.

Näit kaiken ja silti viereen jäit.

Otit sydämeni heikon ja särjetyn. 

Annoit takaisin puhtaan ja pyyhityn. 

Kuinka rakkautesi arvoinen voi olla keskeneräinen?

Miksi kalliilla ostit särkyneen, sitä ihmettelen. 

Minä ihmettelen. 

Palvelijan paikkaa edestäs hain, 

Että jollain kaiken korvaisin. 

Minut juhlapöytään kutsuttiin

Sinä palvelijan viitta harteillasi. 

En ymmärrä miksi teit sen, 

Miksi kärsit puolesta ihmisen. 

Mutta tiedän lahjaksi puhtauden 

Saa syntinen edessä Jeesuksen. 

Kuinka rakkautesi arvoinen voi olla keskeneräinen?

Miksi kalliilla ostit särkyneen, sitä ihmettelen.

Minä ihmettelen.