tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ilo ja rauha - pohdintoja Filippiläiskirjeestä

Yksi lempikohtiani Raamatussa on Fil. 4:4-9. Olen saanut hiukan perehtyä näihin jakeisiin myös väitöskirjassani. 
Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 

Filippiläiskirjeen taustaa

Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen vankilassa. Uudesta testamentista käy ilmi, että Paavali oli useamman kerran vankilassa. Ei ole varmaa tietoa siitä, milloin kirje on kirjoitettu. Kirjeestä käy ilmi, että Paavalin ja filippiläisten välillä oli syvä ystävyys. 

Filippi oli vanha kaupunki, joka sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla, ja siksi siellä oli sotilassiirtokunta, mikä myös tarkoitti sitä, että kaupungissa oli paljon sotaveteraaneja. Juutalaisia kaupungissa ei ollut, sillä siellä ei ollut synagogaa. (Synagogaan tarvitaan 10 juutalaista miestä.) Kaupunki oli saanut nimensä Aleksanteri Suuren isän, Filip II:n mukaan. 

Yhtenä teemana Filippiläiskirjeessä on lohdutus. Filosofiassa oli suuntaus, epikurolaisuus, jossa ohjeistettiin kääntämään katse pois elämän ahdistuksista, ja sen sijaan suuntaamaan se hyviin asioihin. Paavali näyttää soveltavan tätä tai jotain muuta vastaavaa ajattelua Filippiläiskirjeessä. 

Neljännessä luvussa keskeisinä teemoina on ilo ja rauha. Ideana on, että vaikeuksienkin keskellä voi kokea iloa ja rauhaa. Filippiläiskirjettä kannattakin lukea, kun elämä haastaa. Neljännen luvun jakeissa 4-5 Paavali kehottaa iloitsemaan Herrassa, ja odottamaan Herran paluuta. Seuraavissa jakeissa hän kehottaa rukoilemaan kiitoksen kanssa. Jakeissa 8-9 on kehotus keskittyä hyviin asioihin. 

Paavali oli siis vankilassa, ja mahdollisesti hänellä oli edessään kuolemantuomio. Filippiläiset joutuivat myös kohtaamaan vainoa. Kaikki tämä oli vaikuttanut siihen, että filippiläiset olivat ahdistuneita. Tässä tekstikatkelmassa Paavali tarjoaa heille Jumalan rauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Tie rauhaan on rukouksen tie: huolien kertominen Jumalalla, samalla kiittäen Häntä kaikista siunauksista, joita Jumala on antanut. 

Koska Filippiläiskirjeen teemoja ovat ilo ja rauha, jaan tässä muutamia ajatuksia aiheeseen liittyen Filippiläiskirjeen pohjalta. 

Ilo

Ilo mainitaan Filippiläiskirjeessä useaan otteeseen. John Piper on määritellyt kristillisen ilon näin: 
Kristillinen ilo on hyvä tunne, jonka on saanut aikaan Pyhä Henki, kun Hän saa meidät näkemään Kristuksen kauneuden Sanassa ja maailmassa. 

Pyhä Henki ei kuitenkaan tee tätä työtä kuin taikasauvalla, ilman, että oma mieleni osallistuu siihen. Tarkoitan tällä sitä, että jos olen nurinamielellä, ei Pyhä Henki saa minussa aikaan iloa. Mutta kun minulla on halu kääntyä Jumalan puoleen, Pyhä Henki näyttää minulle Jeesuksen Kristuksen kunnian, kirkkauden ja kauneuden. 

Jakeessa Fil. 4:4 Paavali kehottaa filippiläisiä iloitsemaan aina. Kuitenkin, Paavali kirjoittaa tämän vankilassa. Olenkin usein miettinyt, miten on mahdollista iloita niissä olosuhteissa. Aiemmin Filippiläiskirjeessä, (Fil. 2:14-15) Paavali kehottaakin meitä olemaan nursiematta olosuhteissa, joissa on vääryyttä, pimeyttä ja pahuutta. 
Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. 

Arkielämässä on varmasti paljon tilanteita, joissa nurina ja valitus tuntuu luonnolliselta, joskus jopa oikeutetulta. Paavali kuitenkin kehottaa meitä olemaan valittamatta. Mikä siis on valittamisen ja nurinamielen vastakohta? Tyytyväisyys, rauha ja ilo. Avain tällaiseen olotilaan on nähdä Kristuksen hallintavalta kaiken ylitse. Tästä seuraa ilo, joka ei ole riippuvainen olosuhteista, ja luottamus Jumalaan, jolla on valta olosuhteiden yli. Oswald Chambers on sanonut: 
Usko on luottamusta Jumalan luonteeseen, Jumalan, jonka teitä emme aina heti ymmärrä. 

Englanninkieliseltä Raamattu -sivustolla sai ladattua rukousoppaan Hope in the Storm / Toivo myrskyssä. Käänsin (ja kuvitin) tekstit, ja ne ovat nähtävissä FB:ssa Runokuvia -sivustollani. Yhden päivän teksti oli tämä: 

Ongelmilla, huolilla ja stressillä on uskomaton tapa varastaa ilo elämästämme. Rukoile, että Jumala uudistaisi mielesi Hänessä, että Hänen ilonsa saisi täyttää sydämesi ja olla tänään voimasi. Kiitä Häntä todellisesta ilosta ja rauhasta, jotka eivät ole riippuvaisia ulkonaisista olosuhteista, mutta löytyvät vain ja ainoastaan Jumalassa. 

Rauha
Jakeessa Fil. 4:7 puhutaan Jumalan rauhasta, joka käy yli ymmärryksen. Tämä rauha Jumalan kanssa oli mahdollista vasta Kristuksen kuoleman ja sovituksen jälkeen. Sitä ennen ihminen oli Jumalan vihollinen. Tässä mielessä evankeliumin julistaminen onkin rauhan ja sovinnon julistamista. 

Käsitettä 'Jumalan rauha' ei mainita muualla Uudessa testamentissa. On esitetty kaksi tulkintaa, mitä tämä yli ymmärryksen käyvä rauha tarkoittaa: 1) Jumalan rauha on niin valtava, että ihmisen mieli ei voi koskaan ymmärtää sen täyttä merkitystä. 2) Jumalan rauha saa aikaan parempia tuloksia kuin ihmisten suunnitelmat, tai se on paljon ylempänä kuin kenenkään omat kaavailut turvallisuuden takaamiseksi, tai se on tehokkaampi poistamaan ahdistuneisuutta kuin mikään älyllinen ponnistelu tai järkeily. 

Jakeesa 4:7 käytetään futuuri muotoa, joka viittaa tulevaisuuteen, mutta samassa jakeessa on viittaus Jeesukseen Kristukseen, mikä tarkoittaa sitä, että tämä Jumalan rauha ei ole todellisuutta vasta tulevaisuudessa vaan myös tässä ajassa. 

Jumalan rauhaa verrataan myös Pax Romanaan, roomalaiseen rauhaan. Valloitussotien jälkeen Rooman valtakunna sisäosissa oli noin 200 vuoden mittainen rauhan aika. Rajoilla kuitenkin sodittiin, ja rauha oli siten väkivalloin turvattu. Suuret legioonat vartioivat rauhaa. Kyseessä on kuitenkin Jumalan rauha, ei keisarin. Paavali viittaakin Vanhan testamentin käsitteeseen shalom - rauha, mikä ei tarkoita vain sodan puutetta. Matti Liljeqvist on Heprea-Suomi -sanakirjassaan listannut seuraavia asioita, jotka sisältyvät shalomiin: eheys, kokonaisena oleminen, hyvinvointi, rauha, terveys, ehyt suhde ihmisten välillä, luontevuus, inhimillisyys, ystävällisyys, menestys, rauha kansojen välillä.  

Mielenkiintoinen huomio on, että jakeessa puhutaan siitä, kuinka rauha varjelee tai vartioi sydämiä. Tässä voi nähdä viittauksen Paavalin tilanteeseen, sillä hän oli vankilassa, vartijoiden ympäröimänä. Toisekseen, Filippissä oli paljon sotaveteraaneja, joilla oli kokemusta vartiossa seisomisesta. 

Tutkija Gerald F. Hawthorne, joka on kirjoittanut Filippiläiskirjeen kommentaarin, on kirjoittanut näin: 
"Lujana seisominen" tarkoittaa sitä, että ei anneta periksi ahdistukselle ja huolille, mutta annetaan Jumalan rauhan seisoa vartiossa ajatusten ja tunteiden yllä, siten suojellen niitä hyökkäyksiä vastaan niin kuin sotilasvartiosto suojelee kaupunkia vihollisilta. Parannuskeino huolehtimiseen siis on, ensinnäkin rukous ja kiitos: jokaisen huolen, ahdistuksen ja taakan antaminen Jumalalle, luottaen siihen, että hän pitää huolta näistä asioista, jotka meitä huolettavat. Toiseksi, tarkoituksellisesti täyttää mieli ja ajatukset hyvillä ajatuksia, jotka ovat kiitettäviä, kunnioitettavia, totuudellisia, oikeita, puhtaita ja kauniita. 

Lopuksi vielä toinen lainaus kirjasesta Toivo myrskyssä: 
Vihollinen houkuttelee meitä panikoimaan ja huolehtimaan, jos keskitymme vain siihen, mikä tässä meitä ympäröivässä maailmassa on väärin. Jumala tarjoaa kuitenkin meille rauhan ja luottamuksen, jota emme voi saavutta ilman Häntä. Pyydä Häntä auttamaan sinua valitsemaan olemaan huolehtimatta, ja samalla antaen Hänen Henkensä varjella sydäntäsi ja mieltäsi Hänessä. 



Keväällä meillä oli solussa sellainen soluilta, jossa ensin kirjoitimme lapuille kuormat ja murheet, joita kannoimme mukanamme, jotka sitten  rukouksessa luovutimme Jumalle. Sen jälkeen ne laput laitettiin takkaan, ja sytytettiin tuleen. Jotekin tämä pieni symbolinen teko konkretisoi, kuinka huolet ja murheet voi tosiaankin luovuttaa harteille, jotka ovat valmiita niitä kantamaan. Aiheeseen liittyi myös Petri Kososen laulu Armon käsivarsille: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti