Siipien levittämisestä

Lainasin tänään kirjastosta Jakarandan levyn, jonka joskus sain kasettina synttärilahjaksi, olisinko ollut silloin ala-asteikäinen. Ne biisit koskettivat silloin pienen sydäntä, ja koskettavat edelleen. 

Jo pienenä koin, että Jumala aikoo lähettää mut jonnekin päin maailmaa kertomaan hänestä. Silloin en tosin tiennyt tai osannut ajatella, minne ja miten, mutta kuitenkin. Kaikenlaisia muitakin suunnitelmia tein elämälleni siinä välissä, ja lähetyskutsuni oli jossakin piilossa.

Nyt olen sitten lähestymässä lähtökuoppia. Ensi syksynä siis odottaa Iso Kirja -opisto ja lähetyskurssi. Ja sen vuoden jälkeen on vuorossa Wycliffe Raamatunkääntäjien kurssit Englannissa. Toisaalta olen innoissani siitä, että alkaa olla aika lähteä, toisaalta taas olen tehnyt jonkin sortin surutyötä tässä kevättalvella. Kun sain varmistuksen siitä, että olen päässyt kurssille, aloin miettimään kaikkia käytännön järjestelyjä muuton yms. suhteen. Illalla tuli niin haikea fiilis, ja sanoin itselleni, että ei nyt vielä kannata ruveta itkemään, toukokuussa on sitten aikaa siihen. Mutta ehkä sen tajusin, että ennen kuin voi ottaa vastaan jotain uutta, pitää luopua jostakin, ainakin tästä turvallisesta ja totutusta, ja pitää hypätä suureen tuntemattomaan. 

Tämä biisi jotenkin sopii tähän. Kuuntelin sitä pienenä, ja ajattelin, että koska tulee mun vuoroni, ja nyt on tulossa aika jolloin saan levittää siivet: 

Tuuli puhaltaa, missä tahtoo 

ja sinä kuulet sen huminan, 

mutta et tiedä, mistä se tulee, 

minne se menee ja mikä on tuulen tie

Niin on myös laita Jumalan Hengen, 

kun Hän sinut valloittaa, luo Jeesuksen johdattaa. 

Sinä kuljet Hänen askeleissaan ja menet minne Hän sinut vie. 

Odota, lapsi ja kuuntele. 

Hän sinulle puhuu sanassaan. 

Kunnes sinulle tulee aika levittää siivet ja lentää, 

kunnes sinun aikasi on lähteä. 

Rakkauden Hengen täytyy opettaa. 

Hän synnin paljastaa ja ylpeyden murtaa. 

Hän vie sinut ristin juurelle turvaamaan Jeesukseen. 

Näethän, on vainioilla viljaa, 

joka yhä odottaa kaivaten leikkaajaa. 

Työmiestä pientä ja heikkoa kutsutaan elonkorjuuseen.  

(Jakaranda: Tuulen tie)

 Ja toinen kertosäe joka sopii tähän tilanteeseen on biisistä Aika on tullut:

Aika on tullut nousta

ja lippua kantaa

pimeyden valtaa vastaan.

Aika on tullut nousta

ja kaikkensa antaa

Isä lupaa hoitaa lastaan.

Ja kuten tossa säkeessä sanotaan, Isä pitää huolta. Hän on siellä, missä minäkin, ei siis tarvitse murehtia. 

Ps. 139:7-8