Paavali kirjoittaa Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen alkupuolella:
"Juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta. Hän on juutalaisille pahennus (skandalos) ja pakanoille hullutus (mooria), kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaislle, Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus."
1. Kor. 1:22-24
Miksi risti on pahennus ja hullutus niin monille? Ehkä siksi, että risti osoittaa sekä Jumalan tuomion että armon. Jumala tuomitsee synnin, mutta ristin tähden hän voi armahtaa syntistä ihmistä.
Jeesus kertoo vertauksissaan usein isännästä, jonka ankaruus tuntuu kohtuuttomalta, samoin kuin toisissa vertauksissa isännän osoittama armo on täysin kohtuutonta. Myös Jumalan standardit ovat kohtuuttomat. Niiden edessä jokaisen on nostettava kädet pystyyn, ei kukaan voi niitä täyttää. Mutta Jumalan armokin on täysin kohtuutonta.
Jeesuksen sijaiskärsimys ristillä loukkaa ihmistä. Moni ajattelee olevansa ns. siivosyntinen. Siivosyntinen = syntinen toki, mutta ei nyt niin kovin paha. (Maailmasta löytyy paljon pahempiakin.) Kuitenkin Jumalan kohtuuttomien standardien edessä jokainen on syntinen, ja ansaitsee kuoleman.
Pro Fiden laulussa 'Barabbaan laulu' kerrotaan pääsiäisen tapahtumista Barabbaan näkökulmassa. Laulun loppupuolella Barabbas sanoo:
"Kun silmäni suljen, ja ruumiini ristillä nään. Syvällä tiedän, en ansaitse enempää. Kun kasvni nostan, ja uskallan katsomaan. Sinut nään, ja minä elää saan."
Tätä on sovitus.
"Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui asista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun teki Kristuksesta niiden voittajan."
Kol. 2:13-15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti