Kalenteritekstejä 22

 Minä johdatan sinua askel askeleelta. Älä pelkää, vaikka nyt et näe kokonaisuutta. Sinun kutsumuksesi ja persoonasi on uniikki kokonaisuus. Älä vertaa itseäsi muihin, älä kulje sitä polkua, jota joku toinen on käynyt. Tiedän, että valmiiksi tallattu polku olisi helpompi kävellä. Minä raivaan sinulle uuden polun. Älä ole huolissasi, minä pidän huolen huomisesta ja sinusta. Minä olen johdattanut sinut juuri tähän kohtaan. Et siis ole eksyksissä tai hukassa, vaan minun kämmenelläni, turvassa. Minä Olen sinun kanssasi. 

Minä olen kutsunut sinut nimeltä. Minä tiedän, mitä teen, kun kutsun sinut. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Olet minulle rakas. Minä teen sinun kauttasi suuria asioita. Minä siunaan sinua erityisellä siunauksella, jonka saat välittää eteenpäin tavalla, jolla vain sinä voit. Katson sinua niin hellästi ja rakastavasti! 

Äälä pelkää, sillä se kutsu, jonka olen sinulle antanut, ei ole samanlaista kuin toisilla. Minun suunnitelmani etenee sinun elämässäsi. Minä olen sinun kanssasi. Älä yritä olla samanlainen kuin joku muu, sillä silloin minun suunnitelmani ei pääse toteutumaan. Ole rohkea ja palvele sillä paikalla, johon olen sinut nyt asettanut. Älä pelkää, sillä minä näen tulevaisuuteen. Sekin on minun kädessäni. 

Minä olen kutsunut sinut, eikä kukaan voi ottaa sitä pois. Sinä saat olla minun kämmenelläni, turvassa, juuri oikeassa paikassa. Luota siihen, että minä johdatan sinua askel kerrallaan. Älä pelkää! Se, mitä olen sinulle antanut, ei ole verrattavissa siihen, mitä olen antanut jollekin toiselle. Ole uskollinen niissä tehtävissä, joita sinulle on annettu ja saat kokea siunausta ja olla itse siunauksena. Olen luonut sinusta sinut, koska halusin tehdä niin. Rakastan sinua niin paljon juuri tuollaisena! Älä yritä hypätä toisen saappaisiin, älä yritä täyttää toisten odotuksia, vaan katso minuun, sillä minä olen sinut luonut ja kutsunut. 

Minä valaisen sinun polkusi niin kirkkaasti sinun eteesi, niin, ettei sinulla ole mitään vaikeuksia löytää oikeaa reittiä. Minä teen polun valmiiksi sinun eteesi ja johdatan sinua sitä päämäärää kohti, mihin olen sinut kutsunut. Ole turvallisella mielellä. 

Minä valaisen sinun silmiesi eteen näyn siitä, mitä minä olen osallesi suunnitellut, mitä kohti olen sinua viemässä. Sinä et osaa sitä vielä kuvitella, mutta minä näytän sinulle, mitä minä aion tehdä. Haluan kutsua sinut mukaan siihen, mitä minä teen. 

Minä olen kutsunut sinut ja johdatan sinua sitä reittiä pitkin, jonka olen sinulle suunnitellut jo ennen sinun syntymääsi. Se reitti voi olla pimeä, mutta minä olen sinun kanssasi ja talutan sinua. Älä pelkää, vaikka kukaan muu ei olisikaan kulkenut samaa reittiä sinun edelläsi, sillä Minä Olen. Rakastan sinua, enkä hylkää sinua, enkä jätä sinua pimeään. Ole siis turvallisella mielellä. 

Minä olen kutunut ja valtuuttanut sinut. Älä pelkää, sillä saat olla sillä paikalla, johon minä sinut asetan. Minä vahvistan sinua. Sinun työsi saa olla siunaamassa monia. Älä pelkää. Minä olen valinnut olemaan siunauksen kanavana. 

Minä olen sinun kanssasi jokaisella askeleella. Älä pelkää olla sinä, sillä minä olen kutsunut sinut olemaan se, joka sinä olet. Kaikki heikkoutesi ja vahvuutesi, lahjasi, ne ovat kaikki lahjoja minulta. Älä kiellä itseltäsi sitä siunausta, jonka minä olen sinulle tarkoittanut. Ole rohkea ja ota oma paikkasi, sillä minä olen sen sinulle tarkoittanut. Minä olen sinun kanssasi ja vahvistan sinua. 

Moninaisuus – mahdollisuus ja haaste

 Ylen sivuilla oli uutisjuttu Piilaaksosta. Jutun voi lukea tästä linkistä. Teknologiayritysten työntekijät ovat pääasiassa nuoria valkoisia miehiä. Naiset ja vähemmistöt ovat selkeästi aliedustettuna. He myös joutuvat kokemaan, kuinka heidän työpanostaan ei arvosteta, tai heitä syrjitään, jätetään huomiotta tai heistä käytetään halventavia ilmauksia. 

Miksi jonkun yksittäisen yhtiön työkulttuuri on sitten tärkeää? Nämä yhtiöt ovat globaaleja yrityksiä, joiden tuotteita ja palveluja käytetään ympäri maailmaa. Siksi näiden yhtiöiden arvomaailma ja toimintatavat vaikuttavat siihen, mitä algoritmit tuovat silmiemme eteen, kun esim. syötämme hakusanoja Googleen tai Youtubeen. Tämän vuoksi näiden yhtiöiden arvot ja toimintatavat vaikuttavat myös meidän ajatteluumme ja kulttuuriimme. Jos näiden yhtiöiden arvomaailma on sellainen, joka ei ota huomioon moninaisuutta, jonka keskellä elämme, vahvistaa se vastaavaa ajattelua myös ympäri maailman. 

Tekstiä lukiessa pohdin, että tämä sama pätee itse asiassa osittain myös seurakuntakulttuuriin, jossa otetaan huomioon vain yksi näkökulma, valkoisen miehen näkökulma. Asioita tehdään tietyllä tavalla, ehkä vain siksi, että kukaan ei ole kyseenalaistanut toimintatapoja tai kehittänyt uusia tapoja toimia. Se, että suuri osa ihmiskuntaa jää tai jätetään näin ulkopuolelle, ei ole vain sääli, se on väärin. 

Seurakunta on Raamatun ilmoituksen mukaan globaali perhe, johon kuuluu ihmisiä kaikista kansoista, kielistä ja heimoista (Ilm. 7:9-10). 

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: -- Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!

Ilm. 7:9-10

Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä (luku 12), kuinka seurakunta on Kristuksen ruumis, johon kuuluu erilaisia jäseniä. Jokasella jäsenellä on oma tehtävänsä kokonaisuudessa. Paavali kuvaa kauniisti, kuinka moninaisuus on siis elimellinen osa sitä, mitä seurakunta on: 

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus, mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua" eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosta, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta, vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. 

1. Kor. 12:26-27

Olenkin pohtinut sitä, miten tämä moninaisuus näkyy seurakunnassa. Saavatko kaikki äänensä kuuluviin? Mitä käy niille, jotka vaiennetaan tai jotka ovat vuosien varrella oppineet vaientamaan itsensä? Mitä tulisi tehdä, että tilanne saataisiin korjattua, jotta se moninaisuus ja rikkaus, jonka Jumala on luonut, voisi tulla esiin?

Mustavalkoisesta värien maailmaan

Tässäpä pohdintoja siitä, miten ihminen näkee maailman. Jotkut näkevät maailman mustavalkoisena: asia on joko oikein tai väärin, katki, poikki ja pinoon. Jotkut taas näkevät myös muita sävyjä: asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia kuin pinnalta katsoen voisi olettaa. Ensimmäisen ryhmän ihmiset näkevät usein uhkana nuo toisen ryhmän ihmiset: tilanne, jossa ei olisikaan selkeitä rajoja, ei olisikaan niin helppo nähdä, mikä on oikein ja mikä väärin, sehän voi olla pelottavaa. Tämä voi johtaa turhiin viholliskuviin: ne, jotka eivät näe kuin mustaa ja valkoista, näkevät vihollisinaan ne, joiden silmissä maailma ei olekaan niin yksinkertainen. 

Ajattelisin, että kysymyksessä on myös näkökulmien ero: mustavalkoiset ihmiset katsovat asioita etäältä ja luulevat tietävänsä kaiken. Kun asiaa tarkastelee lähempää, tulee esiin kaikenlaisia muitakin sävyjä. Monet yksinkertaiset asiat nimittäin muuttuvat monimutkaisiksi, kun niitä katsoo lähempää, kun ne tulevat iholle, omalle kohdalle. Kaukaa on helppo tuomita, lähellä taas näkee paljon syvemmin. Mikko Kuustonen kirjoittaa laulussa Taivas varjele: 

"Paljon puhetta, paljon suuria sanoja. 

Kun ei tiedä on helpointa olla opettaja." 

Video: Mikko Kuustonen: Taivas varjele

Moni tuntee sanonnan Siperia opettaa. Elämä tuo usein mukanaan haasteita ja tilanteita, joissa joutuu miettimään, miten sitä oikeastaan näkee elämän, mikä onkaan tärkeää ja mikä ei olekaan niin ehdottoman olennaista. Tässä prosesissa usein sitä alkaa nähdä uusia sävyjä. Minä kutsuisin sitä armoksi. 

Kun ihminen joutuu kokemaan vaikeita asioita, joko omalla kohdallaan tai läheistensä elämässä, se laittaa polvilleen. Myös se, että joutuu kohtaamaan oman raadollisuutensa ja pahuutensa laittaa nöyrälle paikalle. Kun tällaisessa tilanteessa saa kokea, kuinka Jumalan armo riittää ja peittää kaiken, kuinka kaikesta huolimatta saa olla hyvyyttä täynnä olevan Jumalan käsivarsilla, tuo se elämään sävyjä, joita ei voi muuten nähdä. Kun on itse saanut kokea tällaisen Jumalan armon, sitä voi jakaa myös toisille, myös niille, jotka ennen näyttivät vihollisilta. 

Kohdatkoon Jumalan armo sinua tänään! 

Armo riittää, säv. & san. Petrus Ahonen

Minut löyist kulkeneena harhaan

ja syliisi nostit, veit minut turvaan. 

Sinä saavuit elämääni köyhään

ja kutsuit minut mukaan juhlapöytään. 

Armo riittää. 

Sinä katsoit yksinäisyyteni. 

Adoptoit minutkin perheeseesi. 

Sinä suljit minut rakkauteesi

ja vaihdoit köyhyyteni rikkauteesi. 

Armo riittää. 

Armo riittää. Se ihmetyttää vieläkin.

Armo riittää. Armo riittää kuitenkin. 

Armo riittää. Se maksoi suunnattomasti. 

Armo riittää. Siitä kiittää en voi koskaan tarpeeksi. 

Armo riittää. Se kantaa heikkoudessakin. 

Armo riittää. Armo riittää silloinkin. 

Armo riittää. Se murtaa vastustukseni. 

Armo riittää. Armo riittää luomaan kaiken uudeksi. 

Isä kutsuu sinuakin luokseen kotiin palaamaan.

Isä kutsuu sinuakin luokseen ja juoksee halaamaan. 

Isä nostaa sinutkin jälleen ja pelon karkottaa.

Isä nostaa sinutkin ja kyyneleet kuivaa

eikä hylkää milloinkaan.

Video: Petrus Ahonen: Armo riittää

Muinaisille teille?

Muinaisille teille?

- Pohdintoja Petri Mäkilän pääkirjoituksen pohjalta

Maailma ympärillämme on suuressa muutoksessa. Seurakunta kohtaa ulkoapäin tulevia paineita, sillä kulttuuri, joka ympäröi meitä sekä se kulttuuri, joka vallitsee seurakunnan sisällä, erkanevat toisistaan nopealla tahdilla. Petri Mäkilä kirjoittaa pääkirjoituksessaan (RV 001/2020), että seurakunnan ei tulisi turvata temppuihin, muualta tuotuihin malleihin tai metodeihin, vaan palata takaisin juurilleen, rukoukseen, Sanan ääreen, Jumalan kohtaamiseen Pyhän Hengen kautta. 

Jokainen kristitty on varmaan samaa mieltä, että tarvitsee enemmän Pyhää Henkeä, rukousta ja Jumalan Sanan lukemista ja tutkimista seurakunnan keskellä. Mäkilä ei kuitenkaan kirjoituksessaan anna konkreettisia työkaluja, miten tämän pitäisi tapahtua. Samoin, hän ei kerro, mitä nämä temput, vieraat mallit ja metodit hänen mielestään ovat. Tästä johtuen jokainen lukija varmasti tulkitsee eri tavoin, mitä ne voisivat olla. 

Uskomme, että kun ihminen tulee uskoon, Jumala antaa hänen sydämeensä Pyhän Hengen, joka alkaa toimia hänen elämässään. Pyhän Hengen vaikutusta ja sen tärkeyttä ei voi kukaan kiistää. Ensinnäkin, Pyhä Henki vaikuttaa meissä halua tehdä Jumalan tahto omassa elämässämme, toiseksi Henki muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on opettanut ja kolmanneksi, Henki varustaa meitä palvelemaan Jumalaa omalla paikallamme. Ilman Pyhää Henkeä meidän on aivan turha toimia. Me emme voi käskeä tai pakottaa Pyhää Henkeä toimimaan tietyllä tavalla, miten ja milloin me haluaisimme, mutta voimme aina antaa hänelle tilaa toimia omassa elämässämme ja seurakunnan keskellä. 

Rukous on uskovan elämässä ehdottaman tärkeää, kuten Mäkilä tekstissään kirjoittaa. Mutta Mäkilä ei kuitenkaan kerro, miten meidän tulisi rukoilla. Mitkä ovat niitä tapoja rukoilla, jotka saavat esim. nuoremman sukupolven innostumaan aiheesta? Tavat voivat olla erilaisia eri ihmisten ja sukupolvien välillä, mutta rukouksen merkitys ja teho on silti ihan sama, onhan meillä sama Jumala, joka meidän rukouksemme kuulee ja vastaa niihin. Muistan, kun olin vuosia sitten Jämijärvellä srk-harjoittelussa ja siellä järjestettiin rukous- ja paastopäivät ja täytyy sanoa, että se oli aivan kauheaa. (Olin nuorin osallistuja.) Voikin olla, että pitkät polvirukoukset eivät ole nykypäivän ihmiselle kovinkaan innostavia, mutta kuitenkin monet kokevat, kuinka Pyhä Henki koskettaa heitä esimerkiksi ylistyksen ja rukouksen keskellä, tai vaikkapa solussa tai pienryhmässä rukoillessa. 

Entä sitten Jumalan Sanan tutkiminen ja lukeminen, mitä siitä tulisi ajatella? Kukaan ei varmaan kiistä, etteikö se olisi tärkeää. Jälleen kysyn, miten tämän tulisi tapahtua. Historian saatossa on seurakunnissa pidetty paljon raamattutunteja tai raamattuviikkoja. Nykyisen kiireisen ihmisen elämässä voi olla haastavaa erottaa vaikkapa kokonaista viikonloppua ja tulla seurakunnan keskelle kuuntelemaan Raamatun opetusta. En kuitenkaan usko, etteivät ihmiset haluaisi saada opetusta. Tässäkin opetus voisi tapahtua solussa tai pienryhmässä, jossa solun jäsenet eivät ole vain Sanan kuulijoina, vaan myös aktiivisesti itse pohtivat ja soveltavat Raamatun opetusta omaan elämäänsä. 

Seurakunnissa on varmasti tehty myös virheitä, on yritetty toimintamalleja, jotka eivät ole toimineetkaan sillä tavalla kuin oli tarkoitus. Kuitenkin, uusia (tai vanhoja) toimintatapoja ei kannata asettaa vastakkain Pyhän Hengen toiminnan, Raamatun lukemisen ja rukouksen kanssa. Pyhä Henki antakoon viisautta seurakunnalle ja seurakuntalaisille, miten toimia tämän pimeän ajan keskellä!