Palvelemisesta ja sellaisesta

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle, kun luin 3. Mooseksen kirjaa. Jakeessa 22:15 sanotaan: 

"Pappien ei pidä halventaa niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset omistavat Herralle". 

Tiedän, että tilanne 3. Mooseksen kirjassa on sekä kulttuurisesti, teologisesti ja historiallisesti aivan eri kuin nykypäivänä, enkä väitäkään, että seuraavat ajatukset varsinaisesti liittyvät tuohon jakeeseen, vaan jae on lähinnä lähtökohtana. :) 

Jäin miettimään sitä, että kun uskovina haluamme palvella Jumalaa, käyttää niitä lahjoja, joita olemme Häneltä saaneet, niin ajatus siitä, että joku toinen halveksii sitä, mitä teen tai miten palvelen, ei ole kovinkaan kiva. Usein näky tai kutsumus koetaan todella henkilökohtaisena asiana, joten sen jakaminen toisille voi olla haastavaa kenelle tahansa. 

Lisäksi, elämäntilanteet vaihtelevat. Eteen tulee sairautta, taloudellisia haasteita, ihmissuhdeongelmia jne., mikä tietenkin vaikuttaa siihen, miten voin palvella toisia. Joskus on aikoja, että voimavarat eivät riitä toisten auttamiseen, vaan tarvitsee itse apua. Itsekin tietynlaisen uupumuksen läpikäyneenä voin jotain ymmärtää väsymyksestä ja voimavarojen loppumisesta. Jos tällaisessa tilanteessa joku halveksii sitä palvelutyötä, jossa itse on sydämellään mukana, voi se jättää arpia. 

Useinhan emme, ainakaan julkisesti, jaa omia kipujamme ja taistelujamme. Voi olla, että se naapuri käy paraikaa läpi sellaisia taistoja, joita sinun tai minun ei koskaan tarvitse käydä. Ja on niinkin, että meidän lahjamme ja persoonamme voivat olla hyvinkin erilaisia, mikä johtaa siihen, että myös palvelutehtävät voivat olla erilaisia. Erilaisuutta ei aina ole helppo arvostaa. 

Jeesus puuttuu aiheeseen puhuessaan lesken uhrista (Mark. 12:41-44)

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Jeesus näki lesken elämäntilanteen, ja tiesi, että tämä antoi kaikkensa. Voi olla, että se naapuri, joka on siellä taistelujen keskellä, antaa kaikkensa. Onneksi Jumala näkee sydämen. Itse tuon jakeen kohdalla pysähdyin miettimään, olenko toiminut tai asennoitunut väärin nähdessäni toisen palvelevan. Rukoukseni on, että Jumala voisi hoitaa jokaista sellaista armollaan, jotka ovat tulleet haavoitetuiksi toisten halveksunnan tähden. 

Ps. 51:19, kuva on otettu mökillä Sastamalassa