Minua pyydettiin kirjoittamaan Joensuun seurakuntalehteen, ja ajattelin sitten jakaa tekstin, jonka kirjoitin, myös täällä blogissa. :)
Olen viime aikoina pohtinut kutsumusta ja armolahjoja. Olen kokenut omassa elämässäni, kuinka olen saanut palvella Jumalaa niillä lahjoilla, joita olen Häneltä saanut. On riemastuttavaa kokea, kun saa olla välittämässä sitä siunausta, mitä on itse saanut, myös toisille. Toisaalta olen joskus kokenut sitä, kuinka en olekaan ollut sellainen kuin "olisi pitänyt" tai olen kokenut olevani heikko ja epäonnistunut tehtävässäni. Vaikka jälkimmäiset esimerkit ovat negatiivisia, kaikki nämä kokemukset ovat kuitenkin omalla tavallaan arvokkaita. Tarkoitus nimittäin on, että seurakuntaruumiissa saamme palvella sillä paikalla, minkä Jumala on meille suunnitellut, mutta samalla antaen tilaa myös toisille.
Kuten ihmiskehossa, myös seurakuntaruumiissa on erilaisia jäseniä. Seurakunnan yhteyden salaisuus ei olekaan siinä, että kaikki sen jäsenet ovat samanlaisia, vaan siinä, että saamme erilaisina ihmisinä palvella Jumalaa ja toisiamme. Meillä kaikilla jäsenillä on erilaisia lahjoja ja kykyjä, samoin kuin erilaisia heikkouksia, (joita ei tietenkään ole mukava ajatella). :)
Katselimme viime solussa TV7:ltä jakson sarjasta Kämmenellä, jossa aiheena olivat erilaiset persoonallisuustyypit. (Ohjelman voi katsoa täällä) Haastateltavana olut mies sanoi mielestäni oivaltavasti, kuinka "minun heikkouteni on toiselle lahja". Hän tarkoitti sitä, että heikkouksiemme takia tarvitsemme toinen toistamme. Toinen ihminen voi täydentää sitä, mitä minulta puuttuu. Hänellä voi näet olla vahvuutena se piirre tai lahja, jota minulla ei ole. Minun heikkouteni antaa hänelle mahdollisuuden palvella ja käyttää lahjojaan. Näin saamme yhdessä toteuttaa sitä tehtävää, mikä seurakunnalle on annettu: viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan.
Teemme siis tiimityötä, ja jokaista tarvitaan olemaan omalla paikallaan Jumalan suunnitelmassa. Kun olin Englannissa raamatunkäännöstyöhön liittyvillä kursseilla, yksi osa koulutusta oli tiimityön kurssi. Raamatunkäännöstyötä tehdään aina tiimityönä, ja tiimiin kuuluu aina eri alojen asiantuntijoita. He saattavat tulla hyvinkin erilaisesta kulttuurista, mistä itse on kotoisen. Kun tehdään työtä yhdessä, voi syntyä kaikenlaisia hankauksia, johtuen kulttuurieroista ja erilaisista persoonallisuuden piirteistä. Keskinäinen kunnioitus onkin tärkeää, niin seurakunnassa, kotona kuin työpaikallakin.
Oman kutsumuksen ja lahjojen löytäminen voi joskus olla pitkä prosessi. Omat tai toisten odotuksen ja arvostukset voivat vaikuttaa siihen, miten kutsumus koetaan. Samoin elämäntilanteet ja olosuhteet vaihtelevat, ja se johtaa esimerkiksi siihen, että mahdollisuudet palvella seurakunnassa vaihtelevat sen mukana. Myös kutsumuksen ja palvelemisen painopiste voi muuttua ajan kuluessa. Olen itse kantanut lähetyskutsua pienestä asti, mutta se ei aina joka tilanteessa ole ollut yhtä pinnalla. Tärkeää on oivaltaa, että voin tässä tilanteessa missä olen, palvella niillä voimavaroilla, mitä minulla nyt on, eikä tarvitse odottaa hamaan tulevaisuuteen, että sitten kun olen sitä tai tätä, voin palvella. Kun sydämessä on halu palvella Jumalaa, Hän antaa voiman ja viisauden välittää siunausta eteenpäin.
"Joskus Jumala antaa lahjojaan siksi, että rakkaudella olisi jotakin mistä luopua. Hän antaa käsiimme jotakin ehkä siksi, että saisimme näyttää, mitä sydämessämme on. Jospa meissä palaisi kiivas rakkaus, joka johtaisi meidät tutkimaan kaikkea meille kuuluvaa ja pohtimaan, miten me voisimme sen avulla osoittaa rakkautemme Kristukseen." - George Bowen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti