Tää on ollut flunssassa, joten kirjoittaminen tänne on jäänyt vähemmälle. Nyt on olo jo suunnilleen normaali, ja ajatuskin alkaa vähitellen (ehkä) kulkemaan... :)
Kävin tänään läpi vanhoja puheita, mitä oon pitänyt joskus. (Mulla on saarna tulossa tuolla srk vierailulla.) Löysin uudelleen yhdestä saarnasta tämän tekstin, johon olin siinä viitannut. Se kolahti jälleen kerran, pitänee lukea useampaan kertaan, että se menisi kunnolla tajuntaan. :)
“Mestari
tuomitsee tuloksen mukaan, mutta meidän Isämme tuomisee yrityksen
mukaan. Epäonnistuminen ei aina merkitse väärin tekemistä. Hän
tietää kaiken hinnan ja hän punnitsee silloin, kun muut
mittaavat. Teidän Isänne! Ajattele, miten suuressa arvossa hän
pitää lastensa vaatimattomia yrityksiä, vaikka ne olisivat
toisten silmissä kömpelöitä ja mitättömiä. Kaikki johtuu
siitä siunatusta totuudesta, että hän on Isä. Älä
pelkää omistaa sitä itsellesi.”
(Mark
Guy Pearse)
Tää biisi on ihana: Brian Doerksen: Song for the prodigals (I am your Father). Oli mulle yhdessä vaiheessa tosi tärkeä.
"Meidän Isämme tuomitsee yrityksen mukaan". Ei, en ole samaa mieltä. Jumala tuomitsee kaiken mittaamattoman pyhyytensä mukaan, mikä tarkoittaa että kaikki ihmisen yrittäminen on tuomittu toivottomaksi ja kadotuksenalaiseksi jo lähtökohdissaan. Juuri siksihän me Kristusta tarvitsemme: kestääksemme Jumalan ehdottoman pyhyyden tuomion, joka vaatii täydellisyyttä kaikessa.
VastaaPoistaYritimmepä sitten tai emme, sijaisen sovitus pätee. Minusta on merkittävää juuri se, ettei evankeliumi vaadi meitä edes yrittämään.
En siis ajattele, että Jumala varsinaisesti "arvostaisi" yrittämistämme. Arvostaisi - suhteessa mihin? Mitä meidän pitäisi yrittää? Eikö Jumalan meihin kohdistama "arvostus" ole aina ja yksinomaan sijaiseen eli Kristukseen kohdistuvaa arvostusta, sitä että hän lukee meitä Poikansa vanhurskauden läpi? Ja jos näin on, miksi puhua meidän yrityksiimme kohdistuvasta arvostuksesta? Onhan se toki jollain tapaa lohdullista, mutta minusta on vielä lohdullisempaa, ettei minun yrittämisiini edes katsota, vaan ainoastaan Kristukseen, jonka uskossa saan omistaa.
kiitos Leena kirjoituksestasi! Sinulla on taas niin ihanan armollinen näkökulma meihin vaillinaisiin ihmisiin. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että on antanut ainokaisen poikansa meidän puolestamme! se, jos mikä on arvostusta. Jokainen meistä on äärettömän tärkeä hänelle. ja se, että annamme itsemme hänen käyttöönsä, tarkoittaa puutteellisuutta ja vajavaisuutta kaikessa, mitä teemme, mutta hän on silti mukana meidän ponnisteluissamme, saattaen meidän aloittamamme päätökseen. me olemme Jumalan työtovereita,
VastaaPoistaja kyllä, kyllä sana käskee meitä menemään kaikkeen maailmaan ja julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. siinä sitä yrittämistä riittääkin, mutta levosta käsin, hyvän työnantajan tukemana ja varustamana.
siunausta!