Tämä kysymys
käsittelee aihetta, voiko pelastuksen menettää. Oon juuri
tutkimassa Hesekielin kirjan lukuja 18 ja 33, joissa puhutaan
henkilökohtaisesta vanhurskaudesta, väikkäriäni varten, ja sillä
tämä postaus. :) Luvuissa siis puhutaan siitä, että isän
vanhurskaat teot eivät pelasta poikaa, eikä toisinpäin, sekä isä
ja poika tuomitaan sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Samalla luvuissa
puhutaan siitä, että jos jumalaton kääntyy, ja tekee
vanhurskauden, hänen pahat tekonsa unohdetaan, ja sama toimii myös
toisinpäin: jos vanhurskas tekee vääryyttä, ei hänen hyviä
tekojaan enää muisteta.
Me elämme uudessa
liitossa, ja meidän pelastuksemme on kiinni Kristuksessa ja Golgatan
sovitustyössä, eikä meidän omilla teollamme, hyvillä tai
pahoilla, ole siihen mitään lisäämistä eikä pois ottamista.
Jumala teki liiton, ja hän pysyy siinä liitossaan. Liiton toinen
osapuoli, me ihmiset, ei ole niin varma: uskon, että on mahdollista
menettää, mutta se vaatii pitkän prosessin. Prosessin
päätepisteenä on Kristuksen ja sovituken kieltäminen. Tämä on
mielestäni eri asia kuin ihmisen heikkous ja epäusko. Jumala on
aina valmis antamaan anteeksi ja vahvistamaan meitä vaelluksessamme.
Kuuluisana esimerkkinä on tietysti Pietari, joka kielsi Jeesuksen,
sillä ilman Jumalan voimaa hän oli heikko. Hän kuitenkin katui ja
sai anteeksi, ja Jeesus valtuutti hänet seurakuntansa johtajaksi.
Kun ihminen omasta
tahdostaan luopuu Kristuksesta, on se paljon vakavampi asia. Muistan
joskus lapsena, kun ihmettelin, mitä Pyhän Hengen pilkka oikeastaan
tarkoittaa, ja mietin, olenko mahdollisesti vahingossa pilkannut
Pyhää Henkeä. Silloin joku, en muista kuka, selitti, että Pyhän
Hengen pilkka on jotain sellaista, mitä ihminen ei edes halua pyytää
anteeksi. Niinpä kaikki synnit, joita ihminen pyytää anteeksi, hän
myös saa anteeksi.
Mikä merkitys
sitten on näillä Raamatun varoituksilla? Ehkä se, että pitäisimme
Jumalaan pyhänä. On olemassa raja, jota ei tule ylittää. Jeesus on ainoa tie Jumalan luo, ja pelastus, jota Hän tarjoaa, on ainoa mahdollisuutemme. Tämän mahdollisuuden hylkäämisen seuraukset ovat ikäviä. Pidetää siis arvossa sitä pelastusta, jota Jeesus meille tarjoaa.
Raamatunpaikat
Hes. 18, 33, Mark.
3:28-29, Hepr. 10:26-27
Mielestäni dogmaatikko Franz Pieper määrittelee Pyhän Hengen pilkan melko hyvin esittäessään, että se on peccatum in officium Spiritus Sancti (Pyhän Hengen virkaan kohdistuva synti), "toisin sanoen tahallista, päättäväistä ja itsepintaista asennetta Pyhän Hengen synnyttämää sisäistä vakaumusta vastaan" (Pieper, Kristillinen dogmatiikka, 2010: 319). Pieperin mukaan synti Pyhää Henkeä vastaan tehdään, kun PH saa ihmisen vakuuttuneeksi evankeliumin totuudesta, "mutta ihminen sittenkin hylkää totuuden, jonka tuntoon on tullut, vieläpä lisäksi sitä pilkkaa" (mp.).
VastaaPoista