Tämä Jörg Zinkin teksti kolahti tänne. Varsinkin sen viimeinen lause.
Toiset odottavat minua (Jörg Zink: Rukouksen tie s. 71)
He odottavat, että teen jotakin heidän hyväksensä.
He odottavat kärsivällisyyttäni,
neuvoani ja sanaani,
kirjettä tai käyntiä.
He luottavat siihen,
että minulla on aikaa, aikaa ja paljon voimia.
Monet tarvitsevat minua.
Minun pitäisi tuntea ne monet,
jotka minut tavatessaan odottavat,
että muistan heidän nimensä.
Monet etsivät minun luotani
avointa ovea,
tuolia
ja keskusteluhetkeä.
He toivovat, että kannan heidän taakkaansa,
myös heidän oman itsensä taakkaa.
Herra, itse olen vieraana sinun talossasi.
Sinä olet ottanut minut vastaan,
sinä kuulet minua
ja kannat taakkani.
Olen tullut sinun luoksesi
ja sinä kärsit minua.
Nyt tuon sinulle ne kaikki,
jotka tulevat minun luokseni.
Ota heidät ja minut vastaan
kaikkine taakkoinemme.
Sinä olet talon isäntä ja talo.
Suo minun levätä sinussa
ja anna rohkeutta
päästää taas heidät kaikki sisälle,
niin että ne, jotka etsivät minua,
löytäisivät sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti