Jeremian saama kutsu (Jer. 1:5-10) on yksi lempiraamatunpaikoistani, sillä olen sen kokenut rohkaisuksi myös omalla kohdallani, kun olen pohdiskellut omaa kutsuani.
"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja
ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut
kansojen profeetaksi".
Mutta minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."
Niin Herra sanoi minulle: "Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene,
kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun
puhua.
Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."
Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain,
repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan
ja istuttamaan."
Se, mikä minua erityisesti on rohkaissu on se, kuinka monta kertaa Jumala sanoo tekevänsä jotain. Vastuu näyttää olevan siis Jumalalla.
Tässä ajatuksia rukoushetkestä tämän katkelman edessä:
Minä valmistin sinut, ei kukaan muu. Huolella suunnittelin, tarkoituksella
Minä olen tuntenut sinut jo ennen syntymääsi, tunnen sinut täysin
Minä valitsin sinut. Ajattele, minä valmistin sinut, minä tunnen sinut ja minä olen valinnut sinut. Voit olla varma, että minä tiedän mitä minä teen.
Minä lähetän sinut, minne olen suunnitellut. Saat olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Saat puhua minun sanojani rohkeasti.
Minä olen sinun kanssasi aina ja ikuisesti.
Minä pelastan sinut, sillä minä olen Voimallinen
Minä annan sinulle oikeat sanat
Minä asetan ja valtuutan sinut siihen tehtävään, jonka olen sinulle suunnitellut.
