Pieni runo

Taidan vähitellen olla suunnilleen (fyysisesti) normaalikunnossa. :) Flunssan ja poskiontelotulehduksen jälkeen sain loman kunniaksi mahataudin, onneksi lievässä muodossa.

Vanhempieni muuton jäljiltä pengoin varastossa olevia kirjalaatikoitani, ja löysin Tuula Palolan runokirjan En pelkää sinua elämä. Kirjoitan tähän yhden, joka kolahti tänään, varsinkin runon viimeinen säe.

Ei ole onnettomuus, 

jos ei vaikeana hetkenä tiedä, 

mitä tehdä.

Onnettomuus voi olla, 

jos ei tunne 

kaikkien mahdollisuuksien 

Jumalaa

Jumala ei tuomitse sinua siitä

että olet ihminen. 

Älä sinäkään

-Tuula Palola

Pieni ajatus Isästä

Tää on ollut flunssassa, joten kirjoittaminen tänne on jäänyt vähemmälle. Nyt on olo jo suunnilleen normaali, ja ajatuskin alkaa vähitellen (ehkä) kulkemaan... :) 


Kävin tänään läpi vanhoja puheita, mitä oon pitänyt joskus. (Mulla on saarna tulossa tuolla srk vierailulla.) Löysin uudelleen yhdestä saarnasta tämän tekstin, johon olin siinä viitannut. Se kolahti jälleen kerran, pitänee lukea useampaan kertaan, että se menisi kunnolla tajuntaan. :)


“Mestari tuomitsee tuloksen mukaan, mutta meidän Isämme tuomisee yrityksen mukaan. Epäonnistuminen ei aina merkitse väärin tekemistä. Hän tietää kaiken hinnan ja hän punnitsee silloin, kun muut mittaavat. Teidän Isänne! Ajattele, miten suuressa arvossa hän pitää lastensa vaatimattomia yrityksiä, vaikka ne olisivat toisten silmissä kömpelöitä ja mitättömiä. Kaikki johtuu siitä siunatusta totuudesta, että hän on Isä. Älä pelkää omistaa sitä itsellesi.”
(Mark Guy Pearse)


Tää biisi on ihana: Brian Doerksen: Song for the prodigals (I am your Father). Oli mulle yhdessä vaiheessa tosi tärkeä.